maanantai 31. joulukuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot, 9. vko




Vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Takana vaiherikas vuosi, paljon on tapahtunut. Päällimmäisenä nyt vaihtoni Sellon kirjastoon. Olen oppinut paljon, tai se on ehkä liikaa sanottu, olen havainnut paljon asioita. Kuinka erilaisia Espoolaiset kirjastot ovat toistensa kanssa. Meillä on monta tapaa ylläpitää samat peruspalvelut. Hetkittäin tuntuu, että esimiehenä kirjaston pyöritys on varsinaista tasapainoilua. Välillä suorastaan pelottaa kuinka riippuvaisia olemme ei-ammatillisten panostuksesta kirjastojen pyöritykseen. Mikäli sivarit ja eriliset harjoittelijat lähtisivät, se olisi kuin matto vedettäisiin alta.

Kiitos sivareille. He ovat meille elintärkeitä ja tuovat muassaan vitaalisuutta, jota jokainen menestyvä organisaatio tarvitsee.


I salute you!


Onhan se aina tiedetty, mutta tuntuu että viemme rajaa koko ajan hieman kauemmas ja kauemmas. Kuten oikeastaan lähes kaikessa, tässäkin ovat hyvät ja huonot puolensa. Ja omat riskinsä ja mahdollisuutensa.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pelit ja vehkeet


Toisinaan olen huomaavinani ihmetystä miksi kirjastoihin on hankittu kaikenlaisia laitteita. Tätä ihastelevat ja ihmettelevät niin kuntalaiset kuin työntekijätkin. Minäkin ihmettelin kunnes ymmärsin. Yksinkertaistaen voi sanoa, että asia on lakisääteinen: 


2 §
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. (kirjastolaki)
Mitä tuo sitten oikeastaan tarkoittaa? 
Nyky-yhteiskunta on teknokraattinen, arki on kyllästetty tenkologialla ja laitteilla, joita ilman on erittäin hankala toimia nyky-yhteiskunnassa. Kunnan palvelut ovat verkossa, ja ilman asianmukaista konetta palveluita on hankala saada. Mutta ei riitä että on kone, sitä täytyy osata käyttää.

Perinteiseseti kirjastoon mielletään kuuluvaksi kirjat, no totta kai, kirjasto. Mutta maailma muuttuu ja niin myös kirjasto maailman mukana. Äänitteiden lainaaminen tuli kirjastoihin 1970-luvulla ja 1980-luvulla tulivat VHS-elokuvat. 1990-luvulla tulivat tietokoneet ja internet. 

 Vanha teknologia on suhteellisen yksinkertaista käyttää, tosin useimmat varmaankin kokivat hikisiä hetkiä tapellessaan videonauhurin ja TV:n kanssa.

Nykytenkiikka on kuitenkin paljon hienostuneempaa ja vaatii mielestäni edes auttavaa käyttökokemusta. 

Siksi me hankimme kirjastoihin laitteita, joilla voimme opettaa kuntalaisia nykytekniikan käytössä ja varmistaa kansalaistan yhtäläiset mahdollisuudet toimia teknologian kyllästämässä yhteiskunnassa.

torstai 13. joulukuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot, 7. vko



Me Espoolaiset kirjasto-oliot olemme erittäin innostuneita nimeämään ryhmiä. Löytyy Vesi, Rauta, Tuuma, Tava ja kaikenlaisia outouksia. Edes Espoolaisten kirjasto-olioiden on vaikea tallustella tällä planeetalla tietäen mitä kaikkea nämä ryhmät ovat tai tekevät, elleivät satu olemaan ryhmän jäseniä.

You like tomato and I like tomahto

Monimuotoisuus on hyvä asia, mutta väistämättä minulle tulee tunne, että joitakin asioita voisi yhtenäistää. Esim. Sellossa on Tuuma, Tapiolassa Tava, käytännössä ne ovat kuitenkin sama asia. Eri kirjastoissa on erilaiset nimet aikuistentiimeille jotka hoitavat neuvontapalveluita. Kenties erilaisia nimiä keksitään luomaan identiteettiä, mutta talon ulkopuolisille tämä monimuotoisuus on lähinnä sekava soppa, jota yrittää syödä haarukalla.

Öh?






keskiviikko 5. joulukuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot - 6. vko






Planeetta Sello on ilmeisesti kallistunut akselillaan, mikä on synnyttänyt ankaran jääkauden. Taistelemme pakkasta ja jäätä vastaan. Olen vaihtanut t-paidan turkkiin ja uskon selviytyväni tästä koettelemuksesta.

Vakavasti puhuen täytyy vain ihmetellä kuinka kauan tätä tiedossa olevaa ongelmaa on siedetty. Nyt vihdoinkin, vuosie jälkeen, näyttää siltä, että kylmyyttä päästävän oven tilalle saadaan toimivampi ratkaisu: pyöröovi. Tosin vasta keväällä, mutta kuitenkin.

Kylmyydestä joutuvat kärsimään ymmärtääkseni lähinnä yhden tiimin jäsenet: palvelutiimi, jonka työpiste on aulassa, lähellä ovia. En voi kuin nostaa pipoani heille, he ovat kestäneet varsin huonot työolosuhteet ja palvelevat silti asiakkaita hymyssä suin.





maanantai 26. marraskuuta 2012

Asiakas vai henkilökunta?


Olen useaan otteeseen pohtinut kumpi on tärkeämpi: asiakas vai henkilökunta? Tavallisesti asiakkaiden kanssa toimivat organisaatiot sanovat että asiakas. Noin vuosi sitte luin jonkin Amerikkalaisen lehtoyhtiön pitävän tärkeimpänä henkilökuntaa. Ensin henkilökunta. Tyytyväinen henkilökunta takaa hyvän palvelun.

Ehkäpä se on niin. Hyvin luultavasti kyllä. Kai? Mutta kyse on kai johdon prioriteetistä. Johdolle ensisijainen valinta voi olla henkilökunta, mutta henkilökunnalle ensisijainen valinta täytyy olla asiakas.

Tasa-arvo

On ykkösasia sitten kumpi tahansa, esimiesten täytyy kohdella kaikkia tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti. Itse olen törmännyt monet kerrat tasapuolisuuden dilemmaan. Kyse on ollut pienistä asioista, mukavista joustoista, mutta esimiehen kohdalla teot ovat suurennuslasin alla. Ja aina kun joustan, minun on pohdittava voinko joustaa samassa asiassa muiden kanssa. Ellei se ole mahdollista, ellen voi toimia tässä asiassa tasapuolisesti, teenkö sen silti? Kyse on siis teoista, ei pelkistä sanoista. Jos tekoni ovat ristiriidassa sanojeni kanssa, olen kusessa.

Kumpaa on sitten helpompi kohdella tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti: asiakasta vai henkilökuntaa?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

KirjastoMikon Vaihtoviikot- 4.vko



Well, olen viihtynyt Sellossa varsin hyvin. Kirjasto on täynnä osaavaa porukkaa ja osaamisen lisäksi porukka on mukavaa. Kirjasto on onnistunu yhdistämään klassisen ja uuden: kirjat, tiedon ja taidon, sekä äänekkäät nuoret ja lapset, tekniikan ja tekemisen.


Koko asettaa omat haasteensa

Sellon kirjasto on kooltaan suoraan sanottuna ihan hemmetin iso. Tämä on samalla sekä hyvä asia, että haaste. Iso koko mahdollistaa monenlaisen palvelun tarjoamisen. Mutta johtamiselle iso koko tuo omat haasteensa. Asioiden organisointi sellaisissa asioissa, jotka eivät ole yhden tiimin aluetta, voivat olla hankalia asioita. Tähän vaikuttavat myös rakenteet ja prosessit (kuka organisoi mitäki asiaa? Minkänlainen vastuunjako? Minkälaiset työvuorolistat? Kuka hahmottaa kokonaisuuden?)

Ei näe metsää puilta

Isossa talossa voi käydä niin, että tiimit eriytyvät toisistaan. Esim. tiimi saattaa pitää oman kahvitauon, eivätkä näin ollen pääse tutustumaan muiden tiimien jäseniin ihmisinä. Mitä enemmän tiimit ovat omissa oloissaan, ei tiedetä mitä muilla osastoilla tapahtuu, vaikka ne olisivatkin talon yhteisiä asioita. Tämän takia yhteisten aamupalavereiden pitäminen on tärkeää. Ja vielä tärkeämpää olisi, että jokainen osallistuisi niihin. Tarvitseeko kaikkien tietää kaikki? Ei, mutta yhteiset asiat kyllä. Ja mitä enemmän tiimit työskentelevät toistensa kanssa, sitä helpompi on mennä auttamaan toista tiimiä kun siihen on tarvetta.

Mistä on hyvä vaihto tehty?

Tähän löytyy varmasti monia tapoja ja mielipiteitä. Mielestäni hyvä perehdytys on tärkeää jotta vaihtoon tuleva solahtaa sujuvasti taloon. Kun uusi on vanha tekijä jostakin toisesta kirjastosta, perehdytys on oman kokemukseni perusteella olematonta. Ammattilaiset unohtavat helposti sen, että vanhallekin tekijälle uusi paikka on uusi paikka. Ja talojen tavat voivat olla varsin erilaisia; ne pienet yksityiskohdat ja asiat, joita itse pitää itsestäänselvyyksinä.

Mikäli vaihtoon tulevalle on uudessa paikassa suunniteltu erinäisiä tehtäviä, vaihtoa pitäisi suunnitella myös sillä silmällä, että hänelle voidaan osoittaa siihen aikaa. Vaihtoon tuleva joutuu kuitenkin täyttämään oman vaihdokkinsa paikan, joten vaihdokilla voi olla edessään kolme haastetta: hoitaa vaihdossa tullut tontti, järjestää aikaa lisätehtävien tekemiseen, ja tehdä hänelle suunnitellut lisätehtävät. 


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Itsepalvelu ja sen vaihtoehto.

Siitä mitä on hyvä asiakaspalvelu, on varmaankin niin monta mielipidettä kuin on vastaajaakin. Usein kaksi asiaa asetetaan vastakkain: henkilökohtainen palvelu ja itsepalvelu. Lähes kaiken voi tuottaa henkilökohtaisena palveluna tai itsepalveluna.


Itsepalvelu

Itse haluan palvelua, mutta en kaikessa enkä kaikkialla. Mutta kun menen ravintolaan, haluan että minut huomataan, että voin mennä istumaan ja tilata ja nauttia. Vapiano on ravintola, josta saa erittäin hyvää ruokaa. Mutta se mistä en pidä, on itsepalvelu. Minun ei suinkaan tarvitse tehdä itse ruokaa, mutta minä olen itse oma tarjoilijani. Ou! Tämä on suurin syy siihen, että en käy kyseisessä ravintolassa niin usein kuin muuten kävisin.

Henkilökohtainen palvelu

Praha, tuo kaunis kaupunki ja hyvän oluen kehto. Palvelu on henkilökohtaista. Minä menen pöytään, istun ja tarjoilija tulee ja kysyy mitä saisi olla. Minä tilaan oluen ja nautin. Mutta sitten tulee se mistä en nauti: lasku. Minä odotan laskua. Marssin tiskille ja haluan maksaa. Tiskin takana olen henkilö katsoo minua ihmeissään, hämmentyneenä ja ehkä hieman vihaisena. Olen väärässä paikassa, minun pitäisi olla omassa pöydässäni, missä minua palvellaan henkilökohtaisesti.

Valitse se kumman haluat.

Asiakkaalla pitää olla mahdollisuus valita sellainen palvelua mitä hän haluaa. Mikäli hän haluaa henkilökohtaista palvelua, meidän pitää tarjoa se mahdollisuus kirjastossa.. On se sitten kirjojen palautus (olen valitettavasti kuullut useamman kerran, että palautukset tuonne automaattiin), varausten nouto, tiedonhaku tai mitä tahansa palvelu. Tai jos hä haluaa asioida itsenäisesti, siihenkin pitää olla mahdollisuus. Mahdollisuus valita milloin ja missä häntä palvellaan, milloin ja missä ei.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Uudet kirjastot, vanhat tavat


Vaihdossa toiseen kirjastoon havahtuu huomaamaan millä tavoin toinen kirjasto, ja mikä tärkeintä, oma kirjasto, tekee työtä. Viimeisten reilun kymmen vuoden aikana Espoo on rakentanut muutaman uuden, hienon ja erilaisen kirjaston. Espoolaisissa kirjastoissa on otettu uusia palveluja käyttöön, asioita tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa, olemme antaneet tilat kuntalaisten käyttöön.

Yksi asia mikä on pysynyt, ovat eräät toimintatapamme. Pääosin asiakaspalvelumme tapahtuu edelleen tiskien takaa.

Turvasatama

Toisinaan tämä on perusteltua. Tärkein perustelu on kai se, että asiakas tietää mistä löytää apua. Muu ei sido meitä tiskeihin. Tietotekniikka antaa meille mahdollisuuden olla missä tahansa. Voisimme esim. kävellä kirjastossa ja vastailla esiin tuleviin kysymyksiin. Kohdata ihmisen kasvoista kasvoihin. Minun on kuitenkin myönnettävä, että tiskin takana istuminen tuo minulle turvallisuuden tunteen. Tämä kohta tässä kirjastossa on minun paikkani, tässä minä tiedän, että ihmiset tietävät mitä voivat odottaa minulta. Näin ainakin isoissa kirjastoissa, joissa palvelut on hajautettu. Jos istun tämän tiskin takana, minä vastaan lähinnä näihin kysymyksiin. Tai vaihtoehtoisesti VAIN näihin kysymyksiin.


Hyvän asiakaspalvelun kannalta on tärkeää, että asiakas tietää mistä löytää henkilökunnan. Oma asiakaspalveluni tapahtuu lähinnä palvelupisteessä, onneksi kuitenkin voin halutessani työskennellä myös muissa tiskeissä, mutta en ole aivan varma onko tämä yleistä, vai onko tämä enemmänkin poikkeus. Mutta tunnen siis parhaiten palvelupisteen tiskin. Oman turvasatamani. Mutta nyt käynnissä olevan vaihdon kautta olen kokenut jonkinlaisen heräämisen. Oma turvasatamani on turha. Tai ainakin liian massiivinen. Se on suoraan alenevassa polvessa 1900 luvun jälkeläinen. Nykyisten tiskien isät työskentelivät 1970-luvulla ja nykyiset tiskit ovat varsin paljon samanlaisia kuin isänsä.

Askel tulevaisuuteen.

Varmaan 90 % työstä palvelupisteessä on varausten käsittelyä. Omenan kirjastossa on otettu askel tulevaisuuteen ja ryhdytty kokeilemaan itsepalveluvarauksia. Jos minä saisin asiakkaana valita, valitsisin itsepalveluvarauksen. Pidän kyllä ihmisten kanssa asioimisesta, mutta hei, varauksen noutaminen on kuin pullon palautus. Muistan kuinka lapsena palautin pulloja jonnein lihatiskin viereen, kauppias laski pullot ja kirjoitti lapulle kuinka monta pulloa Pikku-Mikko palautti.

Ihminen on ihmiselle ihminen

Henkilökohtaista palvelua ei kai korvaa mikään. Kirjastot voivat olla monelle se päivän ainoa ihmisen kohtaaminen, olemme valitettavan yksinäisten ihmisten maa. Itsepalvelu tuntuu olevan monelle kirosana. Pahimmillaan se voi sitä ollakin, mutta parhaimmillaan se tarkoittaa mahdollisuutta parempaan. Minä uskon, että itsepalveluvaraus tarkoittaa mahdollisuutta olla enemmän asiakkaiden kanssa. Sen sijaan että ojennan kirjan ja jään odottamaan seuraavaa asiakasta, minä mieluummin olen asiakkaan kanssa hyllyn vieressä kertomassa miksi hänen pitäisi lukea Charles Bukowskin kirjoja.


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot 3.vko


Olen kiertänyt planeetta Selloa noin kolmen viikon ajan. Vaikuttaa siltä, että planeetalla on älykästä elämää, tietysti laitteistoni voi olla rikki, ei olisi ensimmäinen kerta, mutta on otettava riski ja laskeuduttava alas.

Olen planeetta Sellon pinnalla. Anturini ovat mitanneet oikein, planeetta on asuttu ja olennot näyttäisivät olevat älykkäitä. Ne ovat äärettömän kiintyneitä pieniin esineisiin, jonkinlaisesta paperista valmistettuihin artefakteihin, joita ne kantavat ympäriinsä. Tämä on vain villi arvaus, mutta uskon rakennusten olevan eräänlaisia temppeleitä. Yhtenä päivänä sain käsiini yhden artefaktin. Hämmästyksekseni ne ovat täynnä merkkejä, kuin kirjoitusta. 

Olen oppinut muutaman sanan heidän kieltään. He kutsuvat artefakteja Kirjoiksi, merkit ovat nimeltään Aakkoset, ja ne ovat jonkinlaista kirjoitusta. Olennot kuuluvat Homo lajiin.
Koska kirjoilla ja lukemisella näyttää olevan suuri merkitys heidän lajilleen, annan heille nimen Homo legentem, Lukeva Ihminen

perjantai 9. marraskuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot - 2. viikko



Toinen viikko planeetta Sellon Kirjaston kiertoradalla.

Miesten viikon avajaiset. Musiikkia lavalla ja puhe. Mukavasti tapahtumia, en tietystikään näe ja koe kuin osan. Leppävaaran budoseuran lajiesittely oli mieliinpainuvin. Sisälläni asuu yhä pieni samurai.

Hämmästyksekseni Sellon kirjaston ala-aula, paraatipaikka, on varsin kylmä. Olen tottunut olemaan t-paidassa, mutta täällä se ei ole mahdollista. Tuulikaappi tai sen ilmastointi, Stalinin urut, kuten me Sellossa kutsumme, on ikävän kovaääninen. Mutta toivottavasti saamme pyörö-öven ja toivottavasti se auttaa... Ainakaan ei vaikuta siltä, että saan toivomani saunan aulaan. Ei niin etteikö se mahtuisi.

Sähköposti tiimin sivareille

Valittavasti en aina pysty kertomaan asioitani henkilökohtaisesti, joten  hekin saavat kaupungin sähköpostin. Haluan myös antaa heille mahdollisuuden tehdä vielä enemmän, täysin itsekkäistä syistä, jotta minun ei tarvitse tehdä niin paljon.


Aamupalaveri


Vedin viime perjantaina ensimmäisen aamupalaverini. Minulle ei ollut kovinkaan selvää mikä sen funktio on. Kyselin tiimeiltä mitä talossa on tälle päivälle tiedossa. Fiilis oli hyvä, mutta yllättävän vähän palaveriin oli osallistujia. Se mikä on varsin mainiota, on että aamupalaverin asiat dokumentoidaan kirjaston intraan. Ainakin niissä tapauksissa, kun esille tulee jotakin tärkeää tietoa, tämä on hyvä tapa antaa kaikille mahdollisuuden saada tieto.

Porukka alkaa tulla tutuksi, ainakin joku sieltä, toinen täältä.

Kaunis vai ei?

Aikaisemmin, käydessäni vain kokouksissa Sellon kirjastossa, pidin rakennusta ihan mukavan näköisenä. Nyt oltuani reilun viikon, alan ymmärtää toista mielipidettä. Ainakin aulan hallitseva väri on tympeän harmaa. Mukava punainen väri katoaa silmistä ja puinen, kaunis katto on liian korkealla, jotta siitä voisi nauttia. Toivottavasti saamme harmauteen väriä

Stage

Lava on saanut kunnon miksauspöydän ja valot (ja tietysti valojärjestelmän) ja niitä pitäisi opetella käyttämään. Vierihoito? En ole vielä varma talon tavoista, mutta toivon ainakin, että täällä tiimistä riippumatta ja yli tiimien opetetaan halukkaille sen mitä kukin osaa.

Olen kotiutunut aika lailla hyvin, ainakin puhun täällä yhtä sekaiva kuin ennenkin :)



tiistai 6. marraskuuta 2012

Kirjasto aktiivisen demokratian kehtona, faktantarkistus!



Löykkiön kirjastossa tapahtuu blogissa oli mielenkiintoinen juttu koskien Seatlen kirjaston palvelua:
http://loykkionkirjastossatapahtuu.wordpress.com/2012/11/01/kirjastoammattilaiset-perusasioiden-aarella/

"Kirjaston faktantarkistuspalvelu on osa washingtonilaista Living Voters Guide -palvelua, jossa käyttäjät voivat ennen kansanäänestyksiä esittää mielipiteensä – puolesta ja vastaan – ja keskustella äänestyskohteista, joita ovat mm. samaa sukupuolta olevien avioliitto ja marihuanan laillistaminen. Kun kuntalainen törmää väitteeseen, jonka oikeellisuutta hän epäilee, kirjastonhoitaja rientää apuun!"

Minusta tuo on varsin hyvä palvelu. Ehkäpä tässä olisi hyvä palvelu myös sinun kirjastollesi?  Miksei myös erilaisten virallisten lomakkeiden ja asioiden faktojen tarkistus olisi paikallaan? Ainakin KELAn asioiden fatkojen tarkistukselle on tilausta. Se jos mikä vaatii tiedonhaun ammattilaista selvittämään mitä lomakkeessa halutaan tai sanotaan.

torstai 1. marraskuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot, 1. viikko 1. päivä

Seikkailu on alkanut, matka kohti tuntematonta, läpi Leppävaaran galaxin, kohti Sellon sydäntä!



Etsin paikkaani työyhteisössä. Kirjaston on sen verran iso, että voin vain kuvitella hämmennyksen jonka aivan uusia työntekijä kokee astuessaan tämän kokoiseen paikkaan. Omasta tiimistä tulee turvasatama, josta ei halua lähteä tuntemattomaan? Minulla on kuitenkin siinä mielessä helppoa, että tunnen päällisin puolin paikat ja osa ihmisistä on jo ennestään tuttuja.

Talon tavat.

Minulle ei ole ilmeisesti suunniteltu mitenkään erityistä perehdytystä. Tai sitten onnistun välttelemään  sitä ansiokkaasti, mikä on varsin mahdollista, sillä paha tapani on vain mennä eikä meinata.

Mikä marssijärjestys? Onko kahvitaukoa? Yksi, vai kaksi? Mihin aikaan päivästä? Kuka mitä häh? ovat yleisimmät kysymykset uudella työntekijällä, oli työntekijä sitten ammattilainen tai uusi. Meillä on toisinaan liiaksi tapana olettaa, että kyllähän se tietää kun se on jo kirjastossa töissä. Talon tavat eri Espoolaisissa kirjastoissa (myös yhden talon sisällä, eri tiimeissä) ovat hämmästyttävän erilaiset, uskokaa vaan. Tai älkää uskoko, menkää ja kokekaa :)


Meillä eri kirjastoissa on erilaiset työvuorolistat. Pohdin ohimennen, että voisiko olla järkevää jotenkin yhtenäistää niitä? Ei muuten, mutta nykyisin kuka tahansa meistä saattaa päätyä minne tahansa tuuraamaan päiväksi tai muutamaksi. Helpottaisi aika lailla jos tietäisi miten tulkita työvuorolistaa ilman että siihen tarvitsee opastusta.

Tutkailen tiimini työvuorolistaa ja mietin, että miten ihmeessä minä informoin kalenterissani olevat menot?

Ensimmäisen päivän jälkeen kirjasto vertautuu mielessäni kokemukseeni työskentelystä Lastenklinikalla. Tämä ei ole läheskään yhtä iso laitos kuin sairaala, mutta jostain syystä tiimit tuntuvat jollakin tavalla yhtä eriytyneiltä kuin sairaalan eri osastot toisistaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä on kyse ensimmäisen päivän kokemuksesta...

Herää kuitenkin kysymys: millä tavalla asiakkaat kokevat tämän nykyisen kirjastoni? Mikä on heidän tilansa? Onko asiakkailla on suosikkipaikkansa, johon he kulkevat sivuilleen katsomatta?

Minulla on joukko kysymyksiä ja niihin tulen etsimään vastauksia tällä tänään alkaneella seikkailullani!




perjantai 26. lokakuuta 2012

Strategia, tuo niin kamala kirosana


Sivistyssanakirja: strategia

strategia

  1. sodankäynti-, sodanjohtotapa, -taito. esim. Sissisodan strategia. Hyökkäys-, puolustusstrategia. Ydinasestrategia.
  2. perusluonteinen toimintasuunnitelma
  3. esim. Ongelman ratkaisussa noudatettava strategia. Uusi markkinointistrategia. Joukkueen pelistrategia pelitaktiikka . us. = taktiikka (www.suomisanakirja.fi)

Jostain syystä sana S-T-R-A-T-E-G-I-A herättää toisissa varsin voimakkaita negaatioita. Ehkäpä he eivät ole pelanneet mitään pc-strategia-naksupeliä. Minä olen, joten pidän sanasta strategia. Sana kenties kaikuu syvästi miehisyyttä, sotaisuutta ja kilpailuhenkeä, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, etteivätkö naiset olisi "sotaisia ja kilpailuhenkisiä". Well well, nyt menee metsään. Se mitä yritän tavoitella, on se, että keskusteluissa huomaa tämän pelkän sanan synnyttävän suuria tunteita.

Vaikka kilpailua ei perinteisesti (ainakaan työntekijätasolla) mielletä mitenkään kunta-alalle liittyväksi, niin totuus taitaa kuitenkin olla, että me kunta-alalla kilpailemme yhtä lailla. Kirjastoilla ei kenties ole tulostavoitteita, siis taiseiden tai tuloslaskelmien tasolla (ainakaan tuottavalla tasolla), mutta me kilpailemme asiakkaista koko maailman kanssa, ja me kilpailemme myös muiden kirjastojen kanssa. Totta kai, jokainen olemassa oleva kirjasto tarvitsee asiakkaita.

Mitä strategia on?
Ainakin kirjaston suunta.
Se missä kirjasto haluaa tulevaisuudessa olla.
Se millaisena kirjaston halutaan tulevaisuudessa olevan.
Suunnittelma siitä miten kirjasto pääsee sinne minne me haluamme kirjastoa viedä.

Visio



Minulla on Visio!
Minä olen töissä kirjastossa, jossa on tilaa. Jossa on äänekkäitä nuoria! Hiljaisia lukijoita! Ihmisiä mukavilla nojatuoleille, lukemassa ja keskustelemassa ja nauttimassa kahvia ja teetä! Minä olen töissä kirjastossa, jossa työntekijöillä on mahdollisuus tehdä kirjallisuuteen liittyvää kokoelmatyötä! Minä olen töissä kirjastossa, jossa työntekijät puhuvat asiakkaiden kanssa kirjallisuudesta. Minä olen töissä kirjastossa, jossa henkilöt tekevät asiakkaiden kanssa komediavideoita, jonka minä voin katsoa sitten valmiina verkosta!

Vision toteuttamiseen minä tarvitsen strategian, kartan, jota seuraamalla minun visiostani tulee todellisuutta.

Kerro minulle mikä on sinun visiosi...


lauantai 20. lokakuuta 2012

KirjastoMikon vaihtoviikot, -2. vk.



1.11.2012 lähden puoleksi vuodeksi Sellon kirjastoon.


Jännittääkö minua? Ei oikeastaan. Pitäisikö minua jännittää? En tiedä. Olen enemmänkin lievästi innoissani. Olen eniten "huolissani" siitä, miten vaihdokkini otetaan vastaan, eli kuinka Tapiolan kirjasto onnistuu perehdytyksessä. Mutta se on asia, joka minua joka kerta pohdituttaa, oli tulija sitten täysin uusi, tai kokenut konkari. Perehdytys on tilaisuus, jonka voi käyttää hyväksi tai menettää.

Vaihdon alkamiseen on vielä puolitoista viikkoa. Olen yrittänyt tutkailla töitäni sillä silmällä, että mitkä ovat niitä jotka vaihtoon tuleva tekee, ja mitkä ovat sellaisia, joille täytyy löytää tekijä. Vaihdon tekee hieman haastavammaksi se, että Sellosta tuleva henkilö ei ole esimies, joten en voi jättää kaikkia töitäni hänelle.

Muutto

Kuten jokainen joka on muuttanut joskus, huomaan, että nurkkiin on kertynyt enemmän tai vähemmän tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Tekeee hyvää joutua inventoimaan romppeitaan, järjestelemään ja heittämään turhaa pois. Pöytä on kuitenkin edelleen liian sotkuinen, kuka sitä sitten ikinä sotkeekaan. Pukukaapissakin on ties mitä. Hyllyllä papereita, mappeja ja niitäkin pitäisi käydä läpi.

Vaihdon alettua tulen toivottavasti heittämään päähäni kertynyttä rojua pois. Siinäpä haastetta.

Kohta se alkaa

Tietysti hetkittäin mietin, että miten pärjään. Uusi paikka, isompi kirjasto, tehtävät ovat kenties hieman toiset kuin itselläni. Iso osa porukasta on tuttuja vain nimeltä. Mutta huomaan reissanneeni sen verran mukavuusalueeni ulkopuolella, että en liiemmin ajattele koko vaihtoa. Mitä ikinä tulee vastaan, minä selviän siitä. Tai jos en selviä, niin selviän siitä etten selviä.

Ristiriitaisia tuntemuksia.

Toisaalta olen innoissani, sillä vaihdosta on puhuttu niiiin pitkään ja toisaalta taas just-nyt-olis-kaikkea-kivaa.. Olen hetkittäin olen kaivannut vaihtelua työympäristöön, mutta tällä hetkellä Tapiolassa on paljon mielenkiintoisia asioita menossa, joten siinä mielessä... Ja entä kun Tapiolaan jäävät kollegat huomaavatkin, että tulevat toimeen vallan hyvin ilman minua!?
Koska niinhän he tulevat. Jokainen osaa hommansa.

Hasta la vista, baby!






tiistai 9. lokakuuta 2012

Jaettu Johtajuus

Espoon eteläisissä kirjastoissa (Tapiolan alue, Matinkylä-Olari sekä Espoonlahden alue) on syksyn aikana kokeiltu Jaettua johtajuutta. Tätä jaettua johtajuutta ei pidä sekoittaa Pentti Sydänmaanlakan jo vuonna 2003 peräänkuuluttamaa jaettua johtajuutta:

Asiantuntijoiden johtamisessa on oleellista, että työntekijä on sitoutunut ja motivoitunut sekä kantaa vastuuta työstään. Jaettu johtajuus liittyy juuri tämän varmistamiseen. Sydänmaanlakan mukaan jokaiselle työpaikan jäsenelle tulisi antaa "partnerin" rooli. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijä saa ottaa johtamisvastuuta esimerkiksi yksittäisissä projekteissa.

Espoolainen johtamiskokeilu on aivan toinen tarina.
Eteläisissä kirjastoissa on kaksi kirjastopalveluiden aluejohtajaa, kolme palvelupäällikköä ja kolme palveluesimiestä. Eteläisissä kirjastoissa on kaksi isoa kirjastoa, joukko keskikokoisia ja pieniä kirjastoja.

Jaetussa johtajuudessa Espoolaisten kirjastojen perinteiset aluerajat hämärtyvät. Ehkäpä tätä voisi tietysti vinkkelistä katsoen nähdä eräänlaisena hallituksen toitottamana kuntien yhdistämisenä.


Missä mennään?

Espoon tapa on vauhti, ainakin kirjastomaailmassa. Me olemme jo tehneet virheet kun muut vasta suunnittelevat. Hyvä niin, sillä ilman tekoja ei voi myöskään saavuttaa mitään. Ja asiakkaiden näkökulmasta Espoolaiset kirjastot ovat saavuttaneet varsin paljon.

Henkilökunnalle johtamisessa on yksi erittäin tärkeä asia: henkilökunna täytyy tietää kuka on se henkilö keneltä kysyä mitäkin. Oli kyse sitten lomista, koulutuksista tms.

Olen osa tätä kokeilua, palveluesimies Tapiolan alueella. Elämme jännittäviä aikoja, voisi sanoa. Positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Jep. Kokemukset ja tuntemukset ovat ristiriitaisia. Esimiehet ovat tottuneita epävarmuuteen, asioita ei voi suunnitella liian pitkällä tähtäimellä, sillä muuttujia on niin paljon, että se olisi turhaa.

Henkilökunnan kannalta asia on aika lailla toinen. Epävarmuus, tai ehkä paremminkin epätietoisuus siitä kuka on esimies, kuka tekee mitäkin ja keneltä saan tukea, on huono juttu. Mutta näin pääsi käymään Tapiolan alueella. Alueen kahdella pienellä satelliitilla, Haukilahdella ja Laajalahdella oli aikaisemmin yhteinen palveluesimies, joka työskenteli molemmissa kirjastoissa (Espoon on vauhdikas, mutta myös liikkuva). Kun hän siirtyi pois alueelta, tilanne oli epäselvä. Kenelle vastuu lähikirjastoista?

Hieman tämän jälkeen käynnistimme kokeilun.


Tähän mennessä opittua

Kokeilun myötä on käynyt selväksi vanha totuus, esimies on olemassa henkilökuntaa varten. Ja henkilökunnalla on oikeus esimieheen. Esimiehen huomioon. Esimiehen tukeen. Esimieheen joka kuuntelee. Eräällä tavalla isoissa kirjastoissa on pakon sanelemana eletty "jaetun johtajuuden" tilassa, mutta kun kirjastot sijaitsevat fyysisesti eri paikoissa, tilanne on paljon hankalampi. Pieniä kirjastoja ei voi verrata ison kirjaston tiimeihin.

Hetkellisesti minusta on tuntunut, kuin oman alueeni pienet kirjastot olisivat avioerolapsia, joilla on uusperhe. Myös johtamisen kannalta tilanne on vähintäänkin haasteellinen. Okei, minä hoidan nämä asiat, sinä hoidat nuo? 

Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista sanoa mitään varmaan jaetusta johtajuudesta. Tai sen voi sanoa, että se on oppimista johtamisen eri ulottuvuuksista. Ja se on myös oppimiskokemus ainakin osalle työntekijöistä.






maanantai 1. lokakuuta 2012

identiteettikriisi

Kirjastot.fiitä lukiessa esiin nousee helposti kuva, että kirjastot etsivät itseään. Luultavasti kyse on varsin pienestä joukosta, mutta ehkä kyse on myös jäävuoren huipusta? Itsensä etsiminen on tärkeää, mutta kirjastot.fin keskustelupalsta antaa sen käsityksen, että ainakin kirjoittajat ovat eksyksissä.

Ehkä kyse on (tarpeellisestakin) provokaatiosta? Pelkään kuitenkin, että kyse on kadoneesta identiteestä. Muuttuva maailma, muuttuva kirjastomaailma etc. Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä keskusteluja musiikki, televisio ja elokuvapiireissä käydään. He ovat jo kohdanneet melko totaalisen muutoksen bisneksessään.

Tässä yksi keskustelupalstan postaus: 

Kirjastotyössä ei tarvita aineistontuntemusta!

Koiranmakkara18. syyskuuta 2012 17:28 Linkki tähän viestiin
Aivan kuten luettelointi, joka voidaan ostaa BTJ:ltä tai hoitaa kopioluettelointina/minimitason luettelointina, on taitona täysin tarpeeton ellei vahingollinen on kirjastojen olemassa olonsa oikeutuksena perustelema aineiston tuntemus lähes tarpeeton. OK -on jotain minimaalista tarvetta jossain eksottiisessa paikassa - Sibiksessä täytyy ymmärtää vähän nuoteista, mutta lähes poikkeuksetta maamme piikkipaikoillakaan ei ole/tarvita aineiston tuntemusta.

A. Kirjastoissa on läjä päin epäkuranttia tavaraa (esim. atk-kirjoja 70 -luvulta räikeänä esimerkkinä tiede- ja erikoiskirjastoissa). Yleisiä kirjastoja on jopa tarvittu painostaa, että aineistoa hävitettäisiin.
B. Jonkin eksoottisen teoksen hankintaan saa parhaan vinkin alan asiantuntijoilta. Kirjastoissa ei ole juuri minkään alojen huippuasiantuntijoita vaan enintään itseoppineita keskitason asiantuntijoita.
C. Maamme lähes kaikki asiantuntijat asuvat pk-seudulla. Ei runo -Suomessa kummallista asiantuntemusta tarvita.
D. Asiakas itse on lähes poikkeuksetta paras oman tiedon tarpeensa asiantuntija.
E. Asiakkaan käännyttämistä muualle on lisättävä voimakkaasti. Esim. HY:ssä pyritään palvelemaan vaikka miten kummallisia tiedon tarpeita ruumisarkuista huumetiedon hankintaan, mutta Kauppakorkean puolella heidät käännytetään muodollisen kohteliaasti pois. On määriteltävä ne asiakkaat, joita ei haluta palvella!
F. Mallia apteekeista! Apteekkiväellä on yliopistokoulutus ja kovin syvällisiä keskusteluja lääkkeistä ei siellä käydä - vastausten on tultava kuin apteekin hyllyltä - vaikka ne olisivat pinnallisia!
G. Palvelun yleinen jämäköittäminen. Sopivia palvelurepliikkejä ovat mm. "Mihin sinä tuommosta tietoa tarvitset?" tai "Ei taida olla päällimmäinen päänsärkys!".

OK - joskus voi tulla eteen tilanne, jossa sitä oikeaa asiantuntemusta sitten tarvitaan esim. asiakas haluaa tietää kuinka hirttää itsensä. Tähän tilanteeseen on olemassa selkeä ja suoraviivainen (ja halpa) ratkaisu. Perustetaan kirjastoja palveleva tietopalvelukeskus, jonne palkataan sitten niitä oikeita asiantuntijoita. Koska oikeat asiantuntijat haluavat lähes aina asua pk-seudulla ja koska lähes kaikki haluavat tehdä siistiä sisätyötä ovat he resurssina halpaa kuin saippua - ei vain pidä tehdä sitä megaluokan erehdystä että solmii vakituisen työsuhteen.

Kun asiakas esittää hankalan (ja mieluummin vielä yhteiskunnan varoja säästävän kysymyksen), niin virkailija/informaatikko soittaa sitten call center -tyyyppiseen avokonttoriin, josta vastaus kinkkiseen kysymykseen pitää antaa heti tai äärimmäisissä poikkeustapauksissa 24 tunnin kuluessa. Tämä call center voisi olla vaikka uusi BTJ:n liiketoiminta (oikeasti kirjastoihmiset arvostavat BTJ:tä paljon enemmän kuin julkista puolta, sillä vain yksityinen voi olla itsenäinen ja kun yksityisellä kontttorityön tehokkuus on 70 % luokkaa on se julkisella puolella luokkaa 30 %).

maanantai 24. syyskuuta 2012

Itsensä johtaminen

Mikähän olisi niin tärkeä osaaminen, että jokaisen kannattaisi käyttää voimiaan sen kehittämiseen? Jokin verkkosovellus? Koodaaminen? Kehittää itsestään maailman paras asiakaspalvelija?
En tiedä. Mutta itsensä johtaminen on sellainen, mihin ainakin kannattaa panostaa.

Miksi?


Itsensä johtamisessa vastataan kolmeen peruskysymykseen: Kuka minä olen?
Missä minä olen? Minne minä olen menossa? (Sydänmaanlakka 2006, 274)

Itsensä johtaminen on pitkälti itsetuntemusta, ja ehkä sen takia se ei myöskään ole niin helppoa.
Millä tavalla hoidan tehtäviäni? Tarvitsenko suunnitelmallisuutta niiden hoitamiseen? Oman työn johtaminen on omien töiden organisointia, aikataulutusta ja priorisointia. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Itsensä johtaminen lisää työhyvinvointia, sillä se tekee näkyväksi sen, että meillä on enemmän tai vähemmän mahdollisuuta vaikuttaa omiin tekemisiimme.Oman työn hallinnalla on taas tiivis yhteys siihen kokeeko ihminen työnsä tärkeäksi ja mielekkääksi, ja jos ihmisellä on tämä kokemus, selviytyy paremmin hetkittäisistä vastoinkäymisistä.

Itsensä johtaminen on parhaimmillaan tietoista, huonoimmillaan tiedostamatonta. Sinä itse valitset mitä teet ja mitkä ovat asioita, joihin kiinnität huomiotasi. Et välttämättä voi valita kaikkia eteen tulevia tehtäviä, mutta voit valita tavan jolla niihin suhtaudut.


Itsensä johtamisella tarkoitetaan työntekijän omaa pohdintaa ja käsitystä omasta itsestään, motiivista tehdä työtä sekä omista voimavaroista, osaamisalueista ja kehittämistarpeista. Omasta työhyvinvoinnista ja työkyvystään huolehtiminen sisältyy työntekijän vastuisiin ja siten myös itsensä johtamiseen. Vaikka työnantaja vastaakin työympäristön turvallisuudesta ja terveydestä, on esimiehen ja työntekijän itsensä vastuulla myös huolehtia omasta kunnostaan. (Heikkala 2009, 20.)


FOKUS

Ehkä kyse on pitkälti siitä, että havahtuu huomaamaan mihin aikansa ja energiansa laittaa. Mitä minä juuri nyt teen? Minulla on aikaa katsella youtuben kissavideoita, vaikka samalla tiedän, että minulla on hommia, joiden täytyy olla huomenna valmiita... Ja samalla valitan, että kun on niin hirveästi hommaa, että ei kerta kaikkiaan ehdi!


Motivaatio. 

Ellei omaa riittävää motiaaviota, fokus katoaa.
Kun homma on enemmän tai vähemmän ikävä, on täysin normaalia, että sitä tekisi mieluummin jotain muuta. Valitettavasti meillä kaikilla on vähemmän motivoivia ja enemmän motivoivia tehtäviä. Sellaista on elämä.
Tärkeää on huomata omat tunteensa. Onko käsillä oleva tehtävä oikeasti suuritöinen tai vaikea? Vai onko se sitä sen takia, että en pidä siitä? Miksi en pidä siitä? Onko minulla mahdollisesti riittämätön osaaminen tehtävän hoitamiseen?
Työnantaja antaa välineitä tehdä työtä, esimies tai tiiminvetäjä antaa mahdollisuuksia, mutta vastuu on viimekädessä työntekijällä. 


Reflektointi

on omien ajatusten, tunteiden ja kokemusten syvällistä tarkkailua. Harvoissa työpaikoissa meitä varsinaisesti ohjataan reflektointiin, sillä näennäisesti reflektoija ei tee työtä, sillä se kun sattuu tapahtumaan pään sisällä.
Reflektio koostuu neljästä vaiheesta:
  1. tekeminen ja kokeminen
  2. kokemusten reflektointi - mitä opin, mitä tunsin?
  3. uusien oivallusten käsitteellistäminen ja oman teorian parantaminen
  4. uuden teorian testaaminen ja palautteen etsiminen[3] (wikipedia)
Oppimisen kannalta reflekntointi on tärkeää. Se on myös tärkeää tyhöhyvinvoinnin kannalta. Viimeistään siinä vaiheessa jos se puuttuu tai se on alkanut kadota. Minä tykkään työstäni. Miksi sinä tykkäät työstäsi?


perjantai 25. toukokuuta 2012

(Hyvä) asiakaspalvelu

Asiakaspalvelu on aina kiinnostavaa, sitä kun voi pohtia niin monelta kantilta ja jokaisella on siitä kokemusta. Joko asiakkaana tai tiskin toiselta puolen.

Hyvä asiakaspalvelu on hankala juttua, miten se määritellään? Itse elin pitkään harhaluulossa, että hyvin suoritettu prosessi = hyvä asiakaspalvelu. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että höpö höpö, se on korkeintaan hyvän asiakaspalvelun kivijalka. Tai seinä. En tiedä. Ystävällisyys ja kohteliaisuus ovat voivat myös olla kivijalka, en oikein tiedä, tarttis varmaan tutkia.

Autuas harha

Eläminen harhassa, että hyvin suoritettu prosessi = hyvä asiakaspalvelu, on jonkinlaista mentaalista laiskuutta, helppo suojamekanismi. Tietysti on ymmärrettävää, että kukaan ei tietoisesti halua olla huono. Paitsi kenties makunsa suhteen.

Jos itse työskentelee asiakaspalvelussa, jonkinlainen tapa oman suorituksen tutkimiseen, on olla itse asiakkaana.  Toiminko minä samalla tavalla kuin tuo? En kai, toivottavasti en. Toivottavasti, hän sai minut hymyilemään ja minä tulen kyllä tänne uudestaan.

Omassa lähikaupassa oli aluksi mukavia, nuoria myyjiä, joiden kanssa asioi mielellään. Sitten tilalle tuli vanhempi rouva, jonka kasvoilla ei ilmeisesti ole ollut hymyä sitten vuoden 1980, jolloin luovuttiin pennin kolikoista. Prosessi hänellä oli hallussa, kaikki tehtiin juuri kuten pitääkin, mutta huomasin, että kävelin mieluumin hieman kauempana olevaan kauppaan kuin lähisiwaan, missä totuuskomissio oli kassan toisella puolella.

Hyvä suoritus


Hyvin suoritettu prosessi takaa sen, että asiat tulevat oikein tehdyksi, mutta se ei tee asiakaspalvelusta hyvää. Se on hyvä suoritus, mutta siitä puuttuu... Lämpö, ihminen? Koneet suorittavat täydellisiä (useimmiten) prosesseja, mutta en ole vielä törmännyt koneeseen, joka olisi hyvä asiakaspalvelussa. Vuorovaikutus on kai avainsana. Ja kun asiakkaana on ihminen, mahdollisuudet ovat niin suuret, että pitäisi olla hemmetin hyvä ohjelma joka osaa mukautua kaikkeen mitä ihmisen kanssa voi tulla eteen.

Ystävällisyys ja kohteliaisuus antaa paljon anteeksi. Tähän kun vielä lätkäistään prosessin tunteminen ja hallinta, ollaan hyvässä asiakaspalvelussa. Itse asiassa, minä monesti annan paljon huonossa prosessissa anteeksi, jos henkilö on muuten työssään hyvä. On toki joitakin asioita, joissa prosessi on etusijalla. Raha ja terveys. Jos menisin leikkaukseen ja heräisin aamulla ilman jalkoja, lääkärin ystävällisyys ei kyllä pahemmin lämmitä siinä vaiheesa kun kenkien sijasta tarvitsenkin renkaat.

Miksi vaivautua?

Kirjastot ovat innokkaita kehittämään ja luomaan uusia  palveluitaan, tekemään kaikkensa jotta kirjastoja käytetään. Tuntuu siltä kuin kaikki olisivat huolissaan siitä, että onko kirjasto tarpeen. Minä en tiedä onko syytä huoleen vai ei, mutta tässä vähän tilastoa:

Kirjastotilastojen mukaan suomalaiset ovat yhä ahkeria lukijoita ja kirjaston käyttäjiä: vuonna 2011 kirjastoissa käytiin yhteensä 53 miljoonaa kertaa ja niistä lainoja tehtiin yhteensä 100 miljoonaa. Kirjastojen verkkopalveluja käytettiin myös ahkerasti: 57 miljoonaa kertaa. (OPM verkkouutiset 24-04-2012)

Ei se nyt niin huonolta kuulosta. Tietenkään ei saa vajoa liialliseen itsetyytyväisyyteen, jolloin polvet notkahtavat.

Niin joo, polvet ovat jo hieman notkahtaneet. Pääkaupunkisedun Helmet-kirjastojen palveluita tutkittiin vuonna 2011 ja tulos ei ollut yhtään niin hyvä kuin kirjastolaiset luulivat. Itse asiassa siinä tuli ansaitusti kuraa naamalle. Ainakin muutama roiske. Mitään ei voi kuitenkaan muuttaa ennen kuin huomaa, että jossakin on vikaa. Se olen kyllä ilokseni huomannut, että virkamiesmäinen, ylenmuudentuntoinen palvelu on katoava luonnonvara.

Ehkä syy huonoon tulokseen mysteryshoppingissa on johdossa. Kun keskustellaan asiasta kuin asiasta, on syytä aina teroittaa kynä ja varmistaa, että kaikki puhuvat samasta asiasta. Ettei käy niin, että kun puhutaan hyvästä asiakaspalvelusta toinen puoli ymmärtää että siinä on kyse asiakastyytyväisyydestä ja toinen puoli että nyt viilataan prosessit kuntoon. Käy vielä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä, mutta asiakkaan saama palvelu ei sitten parantunutkaan.


Se on kuitenkin hyvä muistaa, että asiakas äänestää helposti jaloillaan. Mikäli omasta lähikaupasta (tai kirjastosta) ei saa hyvää palvelua, voi kokeilla työmatkan varrella olevaa kauppaa (tai kirjastoa), ehkä siellä on mukava käydä? Tai tilata pizza kotiin ja katsoa teeveetä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Hierarkia alas - ja sitten ylös

Espoolaisissa kirjastoissa on varsin pitkään ollut hyvin matala hierarkia, mikä on laskenut ja laskenut vuosien saatossa. Mahtavuutta, suorastaan, sanon minä. Itse olen aina kokenut, että on statukseni ollut mikä tahansa, olen voinut ja saanut mahdollisuuden tehdä mitä moninaisempia töitä.

Matalassa hierarkiassa on se hyvä puoli, että siitä hyötyvät sekä se joka on ravintoketjun alapäässä että yläpäässä. Toinen saa kokemusta ja toinen, toivottavasti, oppii opettaessaa toista. Hyväksi puoleksi voi laskea myös sen, että toimintatavat saavat mahdollisuuden uusiutua, sillä tuoreilla silmillä, kuuluvat sitten kenen päähän tahansa, on mahdollisuus nähdä selkeämmin. Ja jokin aika sitten luin artikkelin siitä, kuinka asiantuntijat tekevät vähintäänkin yhtä paljon virheitä kuin muut, sillä heillä on niin suuri luottamus omiin kykyihinsä, että virheen mahdollisuutta ei voi edes epäillä.

Hierarkia sen kuin laskee, ja hyvä niin, mutta olen huomaavinani uuden pohjakastin. Kuulostaapa ikävältä. Sitähän se on.

Miksi?

Uusi pohjakasti ovat harjoittelijat, työllistetyt, ynnä muut lyhytaikaiset, joita kirjastot joutuvat käyttämään entistä enemmän. Ainakin Espoossa tämä on nouseva trendi. Syy tähän on lisääntynyt työmäärä. Verkkopalvelut ja sitä kautta sisällöntuotanto vaativat tekijöitä. Itse pidän sisällöntuotannosta, mutta minusta se ei ole kirjaston tehtävä.   Jotenkin ei vaan tunnu siltä, mutta maailma muuttuu. Eihän siinä mitää, hyvä vain, että kirjastoammattilaiset saavat mahdollisuuden tehdä lisää mielenkiintoista työtä.

Kuinka järkevää meidän on sitten kouluttaa kirjastoammattilaisista sisällöntuottajia? Esim. Videotuotantoa? Itse harrastan videoiden tekemistä ja tiedän, että se on aika hidasta hommaa. Kirja-arvostelut ovat sinänsä helppo, hyvä ja kenties tarpeellinen lisä, varsinkin kun esim. vinkkaajat lukevat jo paljon, joten eikun vääntämään arviota. Vaan ei sekään niin helppoa ole. Hyvän tekstin vääntäminen vaatii keskittymistä ja jonkin verran aikaakin. Sitä paitsi verkosta löytyy jo ennestää hyviä arvostelusivuja, esim. Kiiltomadosta.

Huonoa tässä on se, että kaikki uudet tehtävät (unohtui mainita asiakasopastusten hurja kasvu ja kirjastojen syliin kaatunut nuorisotyö. Totta kai  nuorista pitää koppi ottaa, mutta itse lähtisin taistelemaan nuorisitoimen kanssa, että hei, hoitakaa hommanne) tulevat vanhan työn lisäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suht iisit hommat, kuten hyllytys ja asiakaspalvelu eivät enää ole niin hirveän tärkeitä. Jos hinnasta sovitaan, niin hyllytys voitaisiin ulkoistaa.

Ai niin, ja aineistovalintaakin pitäisi jossain välissä tehdä. Ja nykyään kirjoja, elokuvia ja musiikkia julkaistaan  melkoiset määrät.


Työtä, työtä työtä.

Siis ongelmana tuntuu olevan lisääntynyt työmäärä. Henkilökunta ei yksinkertaisesti riitä kaiken tekemiseen, eikä kaupungin varat. Halvemmaksi tulevat kaikenlaiset lyhytaikaiset, joissa on paljon hyviä tyyppejä, muutama huono. Ikävää tässä on se, että harvemmin nämä 2-6 kuukauden pestillä olevat pääsevät tai ehtivät tekemään muuta kuin sitä yhtä ja samaa...





perjantai 30. maaliskuuta 2012

Miksi kirjaston palvelut ovat niin arvostettuja ja hyviä?

Palvelun ilmaisuus on varmasti yksi merkittävä tekijä. Toinen on asiakaspalvelu.Tasaisen laadukas, vaikka ainahan on parantamisen varaa. Toimivat verkkopalvelut ovat yksi merkittävä osanen. Ties kuinka monta kertaa olen saanut asiakkaalta suoraa kiitosta Helmetistä ja sähköpostimuistutuksista.

Pisteenä iin päälle ovat henkilökohtaiset opastukset, kurssit, kouluyhteistyö jne. Ne kruunaavat kirjastojen palvelut. Tasaisen laadukas palvelu on tärkeä, mutta kirjastoilla on myös paljon asioita, joiden onnistuminen on pitkälti kiinni sitoutuneesta henkilökunnasta. Ja tämä on hyvä, että huono asia.

Minä teen tätä työtä palkasta, mikä ei tarkoita, ettenkö pitäisi tästä työstä. Mutta raha on pääasiallinen motivaationi. No, koska raha ei ole minulle NIIN tärkeä asia, teen pienemmällä palkalla jotakin minkä tunnen läheiseksi (kirjasto, kulttuuri, voittoa tavoittelematon organisaatio) sen sijaan, että tekisin jotakin luotaan työntävää suurella palkalla. Yhtä kaikki, en kuulu siihen pieneen, kunniakkaaseen ryhmään, joka tekee tätä työtä intohimoisesti. Ja laskematta tunteja. Kunnia heille.

Monet asiat kirjastoissa eivät olisi tapahtuneet, ilman näiden arjen sankareiden palkatonta työpanosta. Niin, palkatonta. Usein töitä tehdään vielä työpäivän jälkeen, tai jos tehdäänkin pitkää päivää, siitä ei saa ylityökorvausta. Kenties tehdyt tunnit saa vapaana, mutta kaikki eivät edes kerro kaikia tunteja, sillä sitten tulee huono omatunto, jos on vapaalla ja muut painavat hommia pienemmällä porukalla.
Tuollainen herättää minussa jotakin pelonsekaista, ja epämukavaa, sillä minulle se kertoo esimiehenä sen, että työn organisoinnissa on jotakin pahasti vialla. Esimiehenä minä haluan pitää huolen, että ylimääräisestä työstä saadaan vähintäänkin sama takaisin vapaana. Ongelmana on sitten tietysti se, että kun yksi on ylimääräisellä ja ehdottomasti ansaitulla vapaalla, niin... perusjutut pitää sitten hoitaa vähemmällä porukalla.

Otammeko kontollomme liikaa? Siltä ainakin vaikuttaa, jos kerran työaika ei riitä kaikkien tehtävien tekemiseen. Ymmärtävätkö kaikki esimiehet sen, että toisinaan jostakin pitäisi myös luopua, jos haluaa jotakin uutta?

Ongelmana on vähintäänkin se, että työhön intohimoisesti suhtautuvat tekevät kaiken sen mitä eteen tulee, mutta johto ei välttämättä tajua, millä panoksella hommat tehdään. Ja kuormitus vain kasvaa, koska arjen sankari ei valita.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kommunikaatio, ymmärrätsä?

Kaikki on viestintää, ja mitä Wiio viestinnästä sanoikaan? Että viestintä epäonnistuu aina. Ehkä niin ei aina tarvitsisi olla. Arjessa, ihmisten kesken, voi aloittaa siitä, että ei tulkitse kaikkea, ja jättää rivien välit rauhaan.

Tästä voisi kirjoittaa paljon, mutta toisinaan suhteellisen laiskasta luonteestani johtuen en kirjoita, vaan lainaan kaiken seuraavan eräästä toisesta blogista: http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2010/04/06/lasnaoleva-kommunikointi-tyopaikalla/


Michael Cavanagh, professorini Sydneyn yliopistosta, kiteytti organisaation menestystekijät tehokkaasti pariin lauseeseen: ”Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen LAATU ratkaisee ihmissuhteiden LAADUN organisaatiossa. Ihmissuhteiden LAATU puolestaan ratkaisee organisaation kilpailukyvyn ja menestyksen” (*1). Organisaatio ja tiimi ovat siis yhtä tehokkaita ja menestyksekkäitä kuin niiden yksilöiden välinen kommunikointi. 

Organisaatiot kärsivät usein tulehtuneista ihmissuhteista, jotka rasittavat koko organisaation tekemistä ja estävät kukoistavan toiminnan organisaation eri tasoilla. Taustalla saattaa olla stressistä johtuneita tunteenpurkauksia, pitkäaikaisia egojen kamppailuja, vääriä kasvojen eleitä väärään aikaan tai ajattelemattomia kommentteja kollegan uusista ideoista.  Ne ovat saattaneet aiheuttaa väheksymisen ja märehtimisen kostonkierteen, joka on jatkunut jo vuosia. Nämä joskus vähäpätöisetkin syyt ovat saattaneet johtaa heikkoon ja puutteelliseen vuorovaikutukseen.

Yksi tärkeimmistä organisaation menestystekijöistä on läsnäoleva kommunikointi ja sitä kautta syntyvät positiiviset ihmissuhteet. Organisaatioiden ja tiimien vuorovaikutus koostuu jokaisesta pienestä hetkestä, jolloin toimijat ovat tekemisissä keskenään. Yleisin ongelma on, ettemme ole tietoisesti läsnä noissa tilanteissa. Kun keskustelemme kollegoiden kanssa, mietimme vielä edellistä keskusteluamme tai murehdimme jo seuraavia odottamassa olevia tehtäviä. Emme oikeasti kuule, mitä toinen kertoo, koska mielemme on liian kiireinen. Nykyajan palavereiden todellisuutta on usein se, että ihmiset ovat kyllä paikalla, mutta eivät läsnä. Palavereihin tullaan kännyköiden ja kannettavien kanssa, ja jatkuvasti ollaan netin äärellä. Aina uuden sähköpostin tullessa aukaistaan se ja samalla surffaillaan netissä ja facebookissa. Ollaan olevinaan läsnä. Tosiasia on, että moneen asiaan ei pysty keskittymään yhtä aikaa. Vaikka sähköpostin lukemista yritetään peitellä, muut aistivat läsnäolottomuuden ja huonon keskittymisen. Tämä johtaa usein ärtyneisyyteen ja negatiiviseen energiaan.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

ilmapiirin vaikutus

Kauppalahden verkkosivuilla oli mielenkiintoinen pikkujuttu työpaikan fiiliksen vaikutuksesta:
"Organisaation ilmapiiri selittää hänen mukaansa myös 20-30 prosenttia yritysten liiketaloudellisesta tuloksesta. Johdon toiminta luo 50-70 prosenttia organisaation ilmapiiristä"


"Vanhan viisauden mukaan ihmisluonnon syvin periaate on pohjaton kaipuu olla arvostettu.Rantasen mukaan työn ilo onkin avainasemassa työpaikoilla.
- Mutta ilo muodostuu valtavan monesta eri tunteesta, jotka pitäisi osata tunnistaa: uteliaisuudesta, hämmennyksestä, hämmästyksen aiheuttamasta oivalluksesta ja elevaatiosta eli nosteesta. Se, miten yrityksen johto osaa tuoda niitä työyhteisöön, onkin sitten haastavampaa, hän muotoilee."

Miten minä voin edesauttaa hyvän fiiliksen luomisessa? Tai oikeastaan tiedän, että ainakin antamalla ihmisten tehdä sitä uutta, mukavaa, haastavaa ja mielenkiintoista, mitä kirjastoissa nykyisin tehdään. Haastavaksi tämän tekee se, että samalla pitää hoitaa kaikki muut, vanhat velvollisuudet. Välillä tuntuu, että hommaa on liikaakin ja silloin käy helposti niin, että syntyy kiire tai vähintäänkin kiireen tuntu. Ja se taas ei ole kivaa.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Läpinäkyvä johtajuus

Organisaatioita arvioitaessa julkisessa keskustelussa nostetaan usein esille läpinäkyvyys. Läpinäkyvyys on myös mielestäni hyvän johtamisen edellytys. On asioita, joita esimies/johtaja ei voi kertoa, mutta johtamisessa on paljon asioita, jotka pitää voida kertoa julkisesti.

Itse pidän huonona johtamisena sellaista, jossa julkisesti sanotaan jotain mutta päätökset/teot ovat jotain muuta, strategia on jotain ja käyttännön toimet jotain muuta. Erillissopimukset ihmisten kanssa ovat huono asia, jos niiden olemassaolosta ei voi kertoa (vaikkakaan ei mentäisi yksityiskohtiin) ja niitä ei lähtökohtaisesti tehdä vain tietyn ajanjakson mittaiseksi.

Hyvää johtamista on yhdessä sovittujen asioiden noudattaminen. Jos yksi ja toinenkin alkavat livetä yhteisistä sopmuksista, niin se voi pakottaa muutkin toimimaan niin. Johtajat ovat aina esimerkkinä, halusivat he sitä tai eivät. Jos työntekijät näkevät, että sovituista asioista ei tarvitse pitää kiinni, niin silloin viesti on hyvin selvä.  

maanantai 16. tammikuuta 2012

tyytymättömyyteen reagointi

Huomasin vuoden vaihteessa olevani tyytymätön tiettyihin asioihin työssä. Miten sellaiseen tunteeseen pitäisi reagoida?

Itsessäni havaitsin muutaman tavan: 
- ei saamari
- ei huvita enkä jaksa
- vaihdan työppaikkaa
- vaihdan työtä/alaa

Jos ei ole kovin impulsiivinen, voi kokeilla työpaikan vaihtamista, mutta pysyä alalla. Mutta sekään ei välttämättä auta. Voi huomata olevansa uudessa työpaikassa, mutta jonkin ajan kuluttua huomaa taas olevansa tyytymätön. Jos on impulsiivinen, voi vaihtaa alaa ja huomata kaipaavansa entistä työtä.

Kannattaa siis pysähtyä ja miettiä hieman syvemmin mistä tyytymättömyys johtuu (varsinki jos raha-asiat puoltavat työpaikassa pysymistä), sillä useimpiin asioihin voi vaikuttaa. 

- Jos tyytymättömyys johtuu työstä, kannattaa harkita alan vaihtamista. 
- Jos tyytymättömyys johtuu uusista tehtävistä, mutta muuten työ olisi kivaa, kannattaa keskustella esimiehen kanssa työn sisällöstä, sillä se on asia mihin voi vaikuttaa
- Jos tyytymättömyys johtuu työyhteistöstä, kannattaa keskustella esimiehen/kollegoiden kanssa, sillä tähänkin voi vaikuttaa.
- Jos tyytymättömyys johtuu esimiehestä, kannattaa keskustella hänen kanssaan ja jos sekään ei auta, keskustella hänen esimiehensä kanssa. Ja kivuta niin ylös kuin se on mahdollista. Harvemmin kukaan esimies tieten tahtoen tekee kiusaa. Joskus varmaan (?), mutta oman kokemukseni mukaan esimiehillä ei useimmiten ole siihen aikaa. Osaamatonta johtamista voi olla, eivätkä kaikki johtajat ole niin hyviä työyhteisötaidoiltaan kuin pitäisi, mutta tietoisesti harva esimies tekee alaistensa elämän vaikeaksi.
- Jos toinen ei tee työtään, ota asia esille, kollegoiden ja/tai esimiehen kanssa. Oli sitten kyse kollegasta, alaisesta ja esimiehestä, sillä sekin on asia mihin voi vaikuttaa.

Voiko asioihin vaikuttaa? Usein voi. Se mihin kukaan ei pysty, on toisen muuttaminen. Ja jos kädettömän palkkaa opettamaan viittomakieltä, niin se ei ole hänen vikansa jos hän ei pysty siihen.

Omalla kohdallani tulin siihen tulokseen, että minä yritän muuttaa sen mikä minussa synnyttää tyytymättömyyttä.

Mutta jos mikään ei auta, kannattaa harkita työn/alan vaihtamista, sillä loputalta tyytymätön alkaa levittää tyytymättömyyttä. Vaikka tyytymättömyyteen ei olisi muuta syytä kuin hän itse.