Vuosi on takana ja merkille pantavinta on nykyisen vuoden vauhti. Juuri kun on yhdestä joulusta päästy, vietetään jälleen pikkujoulua. Vai onko kirjastomaailma niin hidas, että pikkujoulut tulevat sen takia vasta hyvissä ajoin joulun jälkeen? Hitaus onkin nopeasti kasvava trendi. Kirjastolle se sopiikin kuin nyrkki naamaan, kirjastothan ovat tunnettuja hitaasta palvelustaan ja kovista otteistaan. Anteeksi, sehän olikin poliisilaitos. Mutta hitaus, suoranainen slow, siitä on joissakin kirjastoissa tehty tuote. Virallisesti näin koska asiakkaat haluavat sitä, mutta itse luulen syyksi eläköityvän henkilökunnan. Ajatus on lyöty läpi koko organisaation, aina intranettiä myöten.
Kirjastohommissa kaikki muuttuu, paitsi yksi asia. Palkka. Mutta ei se mitään, Kaupunki on maksavinaan meille palkkaa ja me olemme tekevinämme työtä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, toiset nopeammin ja toiset hitaammin.
Ja sitten ovat johtajat, jotka ovat johtavinaan. Ja sivarit, jotka... sivakoivat?
Kirjan kuolemasta on puhuttu jo vuosia. Kun kävelee kaunokirjahyllyn ohi voi kuulla kuolevien kirjojen korinaa. Tai sitten ne ovat hitaasti puhuvaa henkilökuntaa. Kuinka sitten käy kirjan? Sähköinen kirja... Eikös siinä ole sähköiskun vaara? sanoin entinen mummo. Tai miten sitten luetaan kun on sähköt poikki? Se mikä kirjoittajan mielestä on hauskaa ja jännittävää sähköisissa kirjoissa, on hakkerointi. Lopussa murhaaja ei olekaan hovimestari, vaan talon emäntä.
Juu, vanhassa käyttöliittymässä on paljon hyviä puolia. Ja niin kauan kuin on meitä kirjojen haistelijoita, on kirjoja. Sillä perinteisellä käyttöliittymällä.
Yhdessä asiassa kirjastot ovat kuitenkin nopeita. Tiloja muutetaan sillä vauhdilla, että asiakkaat eivät aina pysy mukana. Jos sairaalat muuttaisivat tilojaan samalla tavalla, varpaansa leikkaamaan menevä heräisi lobotomoituna ja menisi sen jälkeen kirjastoon, hitaasti mutta varmasti.
Kirjasto, lainasto, Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Miten olisi tilasto? Kirjastothan antavat tiloja asiakkaiden käyttöön. Saisinko huoneen? Saanko kirjastokortin, kiitos. Aivan tässä ei vielä olla, mutta miksi ei? Tavallisissa hotellihuoneissa ei ole yleensä mitään luettavaa. Kirjastossa on. Vakavasti puhue, mikäli se nyt on tarpeen tällaisenä juhlapäivänä, juuri tilan antaminen asiakkaalle, on menestyksen salaisuus. Kunhan ne asiakkaat vielä oppisivat siivoamaan.
Lyhyesti virsi kaunis, mitä tähän voisi vielä sanoa? Kirjasto on auki. Tänään ja huomenna vielä pitempään.
