KirjastoMikon vaihtoviikot, -2. vk.

1.11.2012 lähden puoleksi vuodeksi Sellon kirjastoon.

Jännittääkö minua? Ei oikeastaan. Pitäisikö minua jännittää? En tiedä. Olen enemmänkin lievästi innoissani. Olen eniten "huolissani" siitä, miten vaihdokkini otetaan vastaan, eli kuinka Tapiolan kirjasto onnistuu perehdytyksessä. Mutta se on asia, joka minua joka kerta pohdituttaa, oli tulija sitten täysin uusi, tai kokenut konkari. Perehdytys on tilaisuus, jonka voi käyttää hyväksi tai menettää.

Vaihdon alkamiseen on vielä puolitoista viikkoa. Olen yrittänyt tutkailla töitäni sillä silmällä, että mitkä ovat niitä jotka vaihtoon tuleva tekee, ja mitkä ovat sellaisia, joille täytyy löytää tekijä. Vaihdon tekee hieman haastavammaksi se, että Sellosta tuleva henkilö ei ole esimies, joten en voi jättää kaikkia töitäni hänelle.

Muutto

Kuten jokainen joka on muuttanut joskus, huomaan, että nurkkiin on kertynyt enemmän tai vähemmän tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Tekeee hyvää joutua inventoimaan romppeitaan, järjestelemään ja heittämään turhaa pois. Pöytä on kuitenkin edelleen liian sotkuinen, kuka sitä sitten ikinä sotkeekaan. Pukukaapissakin on ties mitä. Hyllyllä papereita, mappeja ja niitäkin pitäisi käydä läpi.

Vaihdon alettua tulen toivottavasti heittämään päähäni kertynyttä rojua pois. Siinäpä haastetta.

Kohta se alkaa

Tietysti hetkittäin mietin, että miten pärjään. Uusi paikka, isompi kirjasto, tehtävät ovat kenties hieman toiset kuin itselläni. Iso osa porukasta on tuttuja vain nimeltä. Mutta huomaan reissanneeni sen verran mukavuusalueeni ulkopuolella, että en liiemmin ajattele koko vaihtoa. Mitä ikinä tulee vastaan, minä selviän siitä. Tai jos en selviä, niin selviän siitä etten selviä.

Ristiriitaisia tuntemuksia.

Toisaalta olen innoissani, sillä vaihdosta on puhuttu niiiin pitkään ja toisaalta taas just-nyt-olis-kaikkea-kivaa.. Olen hetkittäin olen kaivannut vaihtelua työympäristöön, mutta tällä hetkellä Tapiolassa on paljon mielenkiintoisia asioita menossa, joten siinä mielessä... Ja entä kun Tapiolaan jäävät kollegat huomaavatkin, että tulevat toimeen vallan hyvin ilman minua!?
Koska niinhän he tulevat. Jokainen osaa hommansa.

Hasta la vista, baby!