MIhin se työaika kuluu?

Välillä havahtuu ihmettelemään, että mihin työaika kuluu. Mitä minä sorvin ääressä teen ja minkälainen sorvi se sitten onkaan.
Varsinkin esimiestyössä harvemmin näkee kättensä jälkeä, joten ehkä se on aiheellinen kysymys. Siltäkin kantilta, että ainakin minä haluan ja minun pitäisi tietää, mihin oma aikani ja alaisteni aika menee.

Viikko 20.

Maanantai 13.5. 

Klo 8-9

Aamulla Nöykkiöön. Yksi poissaioloilmoitus, tsekkaan vaatiiko työvuorojärjestelykä, ei vaadi. 

Meillä oli lauantaina Nöykkiöpäivä ja olimme saaneet lainaan Ympäristökeskukselta sähköpyörän. Asiat menivät sitten niin, että minä päädyin hakemaan pyörää perjantainana ja maanantaina he tuleva hakemaan sen. Ehkä hieman tarkemmalla tapahtumasuunnittelulla asia olisi mennyt toisella tavalla, mutta hoituuhan tämä.
Luovutan pyörän takaisin ja juttelen ympäristökeskuksen kaverin kanssa ja vahvistan näin kontaktia heidän suuntaansa. 

Hyppään fillariin ja poljen Palvelutorille Isoon Omenaan. Matka sähköpyörällä vie n. 15 min.

Klo 9-12

Lasten- ja nuorten (osastojen/tiimien/palveluiden) esimiesten palaveri. 

Koen tämän erittäin tärkeänä ja näitä olisi saanut olla heti kun siirryin näiden asioiden äärelle.

Fillarilla Soukkaan. Matka vie 15 min. Soukassa lounas.

Klo 

12-15

Sähköpostia. Keskustelua porukoiden kanssa. 

Lauantaina ollut levottomuuksia Pikku-Kikessä (lasten- ja nuorten tila), joka vaatii ehkä jatkotoimia. Tsekkaan kamerasta mitä on tapahtunut. Kamaraa pitäisi säätää näyttämään tilaa paremmin. Pistän to-do listalle. Microsoftin To-do sovellus on itselleni ehdottoman tärkeä apuväline irtonaisten lankojen hallinnassa.

Saan briiffauksen mitä torstai-iltana (kun pidimme kehipäivän) on tapahtunut. Nuorten kanssa levottomuuksia, huonoa käytöstä ja kiusaamista. 

Pitäisi tehdä pieniä hankintoja, keskustelua aiheesta. 

Olen läsnä ja aika menee keskustellessa. Hyvä niin.

Hyppään fillariin  ja poljen Pikkulaivaan (8 min.) ja tsekkaan miten kameratallentimien paikan. Alunperin meidän piti saada pilvitallennus, mikä olisi ollut todella hyvä, koska tilat ovat todella ahtaat. Mutta emme saa. Venkslaan tietokoneelle paremman paikan (rikon reippaasti turvallisuusmääräyksiä kiipeilemällä jakkaralla) koska johdot roikkuvat sillä tavalla, että koneen voi nykäistä vahingossa alas.

Lopetan tänään aikaisemmin. 

Tiistai 14.5.

Aloitan taas Nöykkiöstä, koska täytyy tulostaa muutama paperi arkistoon. 

Klo 8-10 Aloitan tarkistamalla To-Do appsista mitä päivälle olisi tarjolla. Eilen osa hommista on jäänyt hoitamatta. sähköpostin tsekkaus.
Soitto poissaolosta. Tsekkaan vaatiiko järjestelyjä. Ei vaadi.

Tuntilista palkkikseen. Valitettavasti käytämmä mielestäni työvuorosuunnittelussa purkkaratkaisua, joka sallii melko helposti virheet, joten tarkistan listan ennen lähettämistä. Kuten yleensä, muutama virhe löytyy.

Pikkulaivan sähköpostissa jotain häikkää, täytyy varmistaa toimiiko.

5 min tauko. Pitäisi tajuta pitää useammin taukoja. 

Klo 10-12

Tarkistan Reg@web leimaukset, olisi pitänyt tehdä edellisellä viikolla, mutta en ehtinyt.

Hyppään fillariin ja ajan Soukkaan (12 min). Matkalla tulee soitto poissaolosta, illa yksi poissa. Vaatii säätämistä.
Lounas ja jeesaan teamsjutussa ohimennen.

Klo 12-16
Käy ilmi, että ei tarvitse säätää vuoroja.
Yritän kirjautua granlund manageriin, mutta ei onnistu, asia jää roikkumaan.
Kommentointia poruikoiden kysymyksiin. Klo 13-14 nuorten palaveri ja sen jälkeen juoksevia asioita.

Keskiviikko 15.5.
Erilainan päivä. Olemme koko Espoon kaupunginkirjaston henkilökunta Linnamäellä.

Torstai 15.5.
klo 8-12
Jo perinteinen kaupunginjohtajan Esimiesareena Dipolissa. Ensimmäisen kerran sisältö ja aiheet ovat oikeasti mielenkiintoisia, pääpaino verkostojohtamisessa. Mutta järjestelyt ovat huonot: koko aika pitää seisoa. Osa porukasta näyttää todellakin kärsivän.

Klo 12-13.
Hyppään fillariin ja lähden ajamaan kohti Soukkaa. Olen Tapiolassa kun saan soiton, että valvontakameroiden asentaja on paikalla. Ei ole tullut mitään ilmoitusta siitä, että joku tulisi tsekkaamaan tilanteen, koska olen pitkään ihmetellyt minne ne kamerat ovat kadonneet.
Tapiolasta Soukkaan fillarilla 25 min. Käyn läpi kameratilannetta asentajana kanssa. Siinä menee aika jonka olin ajatellut lounasajaksi.

Klo 13-15
Työpistekokous ja yksi sivari lopettaa. En ole ehtinyt valmistautua kokoukseen enkä syödä, koska tuo kameratyyppi tuli yllättäen.

Klo 15-16 sähköposti.

Perjantai 16.5.
Klo 8-12
Aloitan aamun Pikkulaivassa.  Kulkulätkän kanssa ongelmia, ei toimi. Pieniä huomioita tilasta, miksei meillä ole terassi? Koska kauppakeskuksen ohjeistuksesta voi lukea, että se olisi kielletty, mutta muillakin toimijoilla on ulkona asioita, niinpä mekin päätämme laittaa pari tuolia ja pöydän ulos. Sähköpostia ja sitä kautta tullutta vuorojen säätämistä.
Saan soiton, että Soukassa tarvittaisiin juuri aloittaneelle avaimet. Hyppään fillariin ja menen Soukkaan (7 min.).
Keskustelen porukoiden kanssa ja käyn syömässä Espoon keskuksessa.

Klo 12-15.30
Lanun kokous. Olen toista kertaa lasten ja nuorten hyvinvointia käsittelevässä kokouksessa. Edellinen kokous ei mielestäni ollut hyvä, tämä on.

Pikaisesti muutama posti ja sitten viikonlopun viettoon.

Miksi minä kirjoitan tätä?

Aloitin blogin pitämisen melkein 10 vuotta sitten, taisin silloin suorittaa JET-tutkintoa, ja halusin kirjata ylös mietteitäni.  Kun vuonna 2013 siirryin Tapiolasta Leppävaaran alueelle, oman tekemisen tarkkailu oli minulle tärkeää. Ehkä oppisin jotakin. Sellon kirjastoon siirtymistä voi pitää oman esimiehisyyden kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeänä askeleena.

Tapiola oli tuttu ja turvallinen, siitä oli tullut liiankin kodinkaltainen tila. Se ei oikeastaan vaatinut minulta mitään. Selloon siirtymisen aikoihin kirjastoissa alkoi tapahtua isoa muutosta siinä mitä kirjastopalvelut ovat. Jo aikaisemmin oli varmasti tapahtunut muutoksia, yhtenä tärkeänä ja vaikuttavana askeleena nuorison tuleminen kirjastoon ja siihen reagointi luomalla heille oma osasto. Sellossa oli nuorten osasto.

Oltuani vähän aikaa Sellossa, samoissa hommissa kuin Tapiolassa, lainaustoimiston esimiehenä (vai miksiköhän sitä silloin kutsuttiin, en muista), sain tilaisuuden, josta alkoi vahvasti oma kasvu. Tapiolassa oli juuri lähtöni jälkeen käynnistetty Espoon kirjastojen ensimmäinen paja ja nyt minulle tarjoutui tilaisuus käynnistää Sellon pajatoiminta. Siitä alkoi uuden opettelu. Ja oppimen.

Olin nelisen vuotta Sellossa ja sitten siirryin Entresseen.  Oli tiedossa, että olisin Entressessä vain vuoden, mikä oli mielestäni silloin (ja edelleen) omituinen ratkaisu. Mutta sinne sitten. Sen vuoden aikana ihmettelin taas mielestäni omituista tiimirakennetta, joka tuntui olevan täysin keinotekoinen ja siinä vaiheessa kukaan ei oikein osannut kertoakaan minulle syitä tiettyihin olemassaoleviin ratkaisuihin. Sen vuoden aikana siirrettiin pajan paikkaa ja tuotiin hieman ryhtiä ja näkyvyyttä pajaan. Asiakkaita alkoi virrata mukavasti.

Sellon ja Entressen aikana erityisesti kieliharjoittelijoiden määrä lisääntyi suorastaan dramaattisesti. Kuten oikeastaan muidenkin harjoittelijoiden määrät. Entressessä tuntui, että toisiaan en ehdi tehdäkään muuta kuin vastailla harjoittelijoiden soittoihin.

Seurava askel - taas kohti tuntematonta. 

Entressestä siirryin Espoonlahteen, joka on maantieteellisestikin minulle täysin vierasta aluetta. Taisi olla toinen päivä kun kotiin lähtiessäni huomasin lähteneeni ajamaan aivan väärään suuntaan, niin hyvin tunsin alueen :)

Vieraan alueen lisäksi kirjastoissa oli sellaisia ihmisiä, joita en juurikaan tuntenut. Ja kun vastuulleni tulivat lapset ja nuoret (sekä taas paja). oli todellakin oudon äärellä.

Mutta siitä sitten seuraavassa kirjoituksessa lisää.

Mutta kysymykseen miksi kirjoitan tätä? Koska milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Viime vuonna en kirjoittanut mitään, löysin muutaman luonnoksen, mutta en koskaan saanut/ehtinyt tms. kirjoittaa niitä valmiiksi. Nyt kun olemme Espoossa muutenkin uuden äärellä, niin on aika taas aktivoida aivot.

Espoonlahteen siirtymisen jälkeen olisi kannattanut heti ryhytä kirjoittamaan ja reflektoimaan omia tekemisiä, mietteitä ja todellisuutta, jonka keskellä olen.

Näin nyt siis herätän KirjastoMikon henkiin. Siinä oli pikakelaus omaan lähihistoriaan. Toivottavasti saan otettua itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua jatkossa mietteitäni ylös. Jos ei muusta syystä, niin siitä, että ehkä se auttaa minua löytämään perille.