En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat aivoni ovat tämän syksyn aika saaneet melkoista kyytiä töissä, vai ihan oikeasti siitä, että asista on julkisuudessa kirjoitettu aika paljon. Nimittäin siitä kuinka aivot kuormittuvat liikaa nykyisenlaisessa työskentelykulttuurissa. Tekemistä on paljon, ja keskeytymisiä sitäkin enemmän.
"TTL:n ja Työtehoseuran kesällä julkaistun tutkimuksen mukaan erilaiset keskeytykset vievät keskimäärin 20–30 prosenttia toimihenkilöiden työajasta." HS 27.10.2013.
Meiltä vaaditaan enemmän sen tyyppistä panosta, joka vaatii enemmän keskittymistä. Ja samaan aikaan elämme tilanteessa, jossa työrauha on kadonnut. Ei ole aikaa paneutua niin syvällisesti kuin tehtävät vaativat.
Mikä avuksi?
Tehtävälistat pitävät jotenkin kartalla siitä mitä on työn alla. Tärkeimmille tekemisille laitan kalenteriin oman aikansa.
Priorisointi.
Mitä voin jättää tekemättä ja palata asiaan myöhemmin. Tai luopua kokonaan.
Delegointi. Voisinko delegoida tämän? Nykyisin tuntuu olevan kuitenkin todella paljon hommia, jotka vaativat erityisosaamista ja muutenkin vaikuttaa siltä, että tehtävät kasaantuvat paljolti samoille henkilöille.
Tähän ei kai auta muu, kuin että aletaan koulia uusia tekijöitä. Anna vastuuta. Anna palautetta, ohjaa. Anna vastuuta. Anna vastuuta. Pidä huoli, että vastuun lisäksi voit taata hänelle aikaa. Aluksi tämä vie sinulta lisäenergiaa ja aikaa, mutta lopputulos on parhaimmassa tapauksessa se, että sinulla on vastuunkantaja.
Luovu.
Sinulla on kenties mukavia hommia, jotka vievät kuitenkin turhaan aikaasi. Mutta joo, mukavista hommista ei tietenkään mielellään luovu.
Turhat hommat.
Teetkö/teettekö jotakin sellaista, mitä ei enää tarvitsisi oikeastaan tehdä? Tähän pitäisi oikeasti paneutua oikein kunnolla.
Etätyö.
Lähes jokaisella on nykyisin tehtäviä, joita voi tehdä etänä. Jo puolen päivän etätyö auttaa paljon.
Ajattelen, olen siis toimeton.
Ajattelussa on se vaikeus, että sitä ei välttämättä näe. Kun istut ja ajattelet, se näyttää helposti muille vain siltä, että siinä se istuu. Ja kun se istuu siinä tekemättä mitään, minä voin ihan hyvin kysyä sen mielipidettä.
Olen joskus tosissani pohtinut, että pitäsikö minulla olla jokin, vaikkapa tietynlainen hattu, joka päässä toivon, että minua ei häirittäisi... Että se olisi majakka muulle maailmalle, että nyt tarvitsen rauhaa.
