Strategia, tuo niin kamala kirosana

Sivistyssanakirja: strategia

strategia

1. sodankäynti-, sodanjohtotapa, -taito. esim. Sissisodan strategia. Hyökkäys-, puolustusstrategia. Ydinasestrategia.
2. perusluonteinen toimintasuunnitelma
3. esim. Ongelman ratkaisussa noudatettava strategia. Uusi markkinointistrategia. Joukkueen pelistrategia pelitaktiikka . us. = taktiikka (www.suomisanakirja.fi)
   
   

Jostain syystä sana S-T-R-A-T-E-G-I-A herättää toisissa varsin voimakkaita negaatioita. Ehkäpä he eivät ole pelanneet mitään pc-strategia-naksupeliä. Minä olen, joten pidän sanasta strategia. Sana kenties kaikuu syvästi miehisyyttä, sotaisuutta ja kilpailuhenkeä, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, etteivätkö naiset olisi "sotaisia ja kilpailuhenkisiä". Well well, nyt menee metsään. Se mitä yritän tavoitella, on se, että keskusteluissa huomaa tämän pelkän sanan synnyttävän suuria tunteita.

Vaikka kilpailua ei perinteisesti (ainakaan työntekijätasolla) mielletä mitenkään kunta-alalle liittyväksi, niin totuus taitaa kuitenkin olla, että me kunta-alalla kilpailemme yhtä lailla. Kirjastoilla ei kenties ole tulostavoitteita, siis taiseiden tai tuloslaskelmien tasolla (ainakaan tuottavalla tasolla), mutta me kilpailemme asiakkaista koko maailman kanssa, ja me kilpailemme myös muiden kirjastojen kanssa. Totta kai, jokainen olemassa oleva kirjasto tarvitsee asiakkaita.

Mitä strategia on?
Ainakin kirjaston suunta.
Se missä kirjasto haluaa tulevaisuudessa olla.
Se millaisena kirjaston halutaan tulevaisuudessa olevan.
Suunnittelma siitä miten kirjasto pääsee sinne minne me haluamme kirjastoa viedä.

Visio

Minulla on Visio!

Minä olen töissä kirjastossa, jossa on tilaa. Jossa on äänekkäitä nuoria! Hiljaisia lukijoita! Ihmisiä mukavilla nojatuoleille, lukemassa ja keskustelemassa ja nauttimassa kahvia ja teetä! Minä olen töissä kirjastossa, jossa työntekijöillä on mahdollisuus tehdä kirjallisuuteen liittyvää kokoelmatyötä! Minä olen töissä kirjastossa, jossa työntekijät puhuvat asiakkaiden kanssa kirjallisuudesta. Minä olen töissä kirjastossa, jossa henkilöt tekevät asiakkaiden kanssa komediavideoita, jonka minä voin katsoa sitten valmiina verkosta!

Vision toteuttamiseen minä tarvitsen strategian, kartan, jota seuraamalla minun visiostani tulee todellisuutta.

Kerro minulle mikä on sinun visiosi...

KirjastoMikon vaihtoviikot, -2. vk.

1.11.2012 lähden puoleksi vuodeksi Sellon kirjastoon.

Jännittääkö minua? Ei oikeastaan. Pitäisikö minua jännittää? En tiedä. Olen enemmänkin lievästi innoissani. Olen eniten "huolissani" siitä, miten vaihdokkini otetaan vastaan, eli kuinka Tapiolan kirjasto onnistuu perehdytyksessä. Mutta se on asia, joka minua joka kerta pohdituttaa, oli tulija sitten täysin uusi, tai kokenut konkari. Perehdytys on tilaisuus, jonka voi käyttää hyväksi tai menettää.

Vaihdon alkamiseen on vielä puolitoista viikkoa. Olen yrittänyt tutkailla töitäni sillä silmällä, että mitkä ovat niitä jotka vaihtoon tuleva tekee, ja mitkä ovat sellaisia, joille täytyy löytää tekijä. Vaihdon tekee hieman haastavammaksi se, että Sellosta tuleva henkilö ei ole esimies, joten en voi jättää kaikkia töitäni hänelle.

Muutto

Kuten jokainen joka on muuttanut joskus, huomaan, että nurkkiin on kertynyt enemmän tai vähemmän tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Tekeee hyvää joutua inventoimaan romppeitaan, järjestelemään ja heittämään turhaa pois. Pöytä on kuitenkin edelleen liian sotkuinen, kuka sitä sitten ikinä sotkeekaan. Pukukaapissakin on ties mitä. Hyllyllä papereita, mappeja ja niitäkin pitäisi käydä läpi.

Vaihdon alettua tulen toivottavasti heittämään päähäni kertynyttä rojua pois. Siinäpä haastetta.

Kohta se alkaa

Tietysti hetkittäin mietin, että miten pärjään. Uusi paikka, isompi kirjasto, tehtävät ovat kenties hieman toiset kuin itselläni. Iso osa porukasta on tuttuja vain nimeltä. Mutta huomaan reissanneeni sen verran mukavuusalueeni ulkopuolella, että en liiemmin ajattele koko vaihtoa. Mitä ikinä tulee vastaan, minä selviän siitä. Tai jos en selviä, niin selviän siitä etten selviä.

Ristiriitaisia tuntemuksia.

Toisaalta olen innoissani, sillä vaihdosta on puhuttu niiiin pitkään ja toisaalta taas just-nyt-olis-kaikkea-kivaa.. Olen hetkittäin olen kaivannut vaihtelua työympäristöön, mutta tällä hetkellä Tapiolassa on paljon mielenkiintoisia asioita menossa, joten siinä mielessä... Ja entä kun Tapiolaan jäävät kollegat huomaavatkin, että tulevat toimeen vallan hyvin ilman minua!?
Koska niinhän he tulevat. Jokainen osaa hommansa.

Hasta la vista, baby!

Jaettu Johtajuus

Espoon eteläisissä kirjastoissa (Tapiolan alue, Matinkylä-Olari sekä Espoonlahden alue) on syksyn aikana kokeiltu Jaettua johtajuutta. Tätä jaettua johtajuutta ei pidä sekoittaa Pentti Sydänmaanlakan jo vuonna 2003 peräänkuuluttamaa jaettua johtajuutta:

Asiantuntijoiden johtamisessa on oleellista, että työntekijä on sitoutunut ja motivoitunut sekä kantaa vastuuta työstään. Jaettu johtajuus liittyy juuri tämän varmistamiseen. Sydänmaanlakan mukaan jokaiselle työpaikan jäsenelle tulisi antaa "partnerin" rooli. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijä saa ottaa johtamisvastuuta esimerkiksi yksittäisissä projekteissa.

Espoolainen johtamiskokeilu on aivan toinen tarina.
Eteläisissä kirjastoissa on kaksi kirjastopalveluiden aluejohtajaa, kolme palvelupäällikköä ja kolme palveluesimiestä. Eteläisissä kirjastoissa on kaksi isoa kirjastoa, joukko keskikokoisia ja pieniä kirjastoja.

Jaetussa johtajuudessa Espoolaisten kirjastojen perinteiset aluerajat hämärtyvät. Ehkäpä tätä voisi tietysti vinkkelistä katsoen nähdä eräänlaisena hallituksen toitottamana kuntien yhdistämisenä.

Missä mennään?

Espoon tapa on vauhti, ainakin kirjastomaailmassa. Me olemme jo tehneet virheet kun muut vasta suunnittelevat. Hyvä niin, sillä ilman tekoja ei voi myöskään saavuttaa mitään. Ja asiakkaiden näkökulmasta Espoolaiset kirjastot ovat saavuttaneet varsin paljon.

Henkilökunnalle johtamisessa on yksi erittäin tärkeä asia: henkilökunna täytyy tietää kuka on se henkilö keneltä kysyä mitäkin. Oli kyse sitten lomista, koulutuksista tms.

Olen osa tätä kokeilua, palveluesimies Tapiolan alueella. Elämme jännittäviä aikoja, voisi sanoa. Positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Jep. Kokemukset ja tuntemukset ovat ristiriitaisia. Esimiehet ovat tottuneita epävarmuuteen, asioita ei voi suunnitella liian pitkällä tähtäimellä, sillä muuttujia on niin paljon, että se olisi turhaa.

Henkilökunnan kannalta asia on aika lailla toinen. Epävarmuus, tai ehkä paremminkin epätietoisuus siitä kuka on esimies, kuka tekee mitäkin ja keneltä saan tukea, on huono juttu. Mutta näin pääsi käymään Tapiolan alueella. Alueen kahdella pienellä satelliitilla, Haukilahdella ja Laajalahdella oli aikaisemmin yhteinen palveluesimies, joka työskenteli molemmissa kirjastoissa (Espoon on vauhdikas, mutta myös liikkuva). Kun hän siirtyi pois alueelta, tilanne oli epäselvä. Kenelle vastuu lähikirjastoista?

Hieman tämän jälkeen käynnistimme kokeilun.

Tähän mennessä opittua

Kokeilun myötä on käynyt selväksi vanha totuus, esimies on olemassa henkilökuntaa varten. Ja henkilökunnalla on oikeus esimieheen. Esimiehen huomioon. Esimiehen tukeen. Esimieheen joka kuuntelee. Eräällä tavalla isoissa kirjastoissa on pakon sanelemana eletty "jaetun johtajuuden" tilassa, mutta kun kirjastot sijaitsevat fyysisesti eri paikoissa, tilanne on paljon hankalampi. Pieniä kirjastoja ei voi verrata ison kirjaston tiimeihin.

Hetkellisesti minusta on tuntunut, kuin oman alueeni pienet kirjastot olisivat avioerolapsia, joilla on uusperhe. Myös johtamisen kannalta tilanne on vähintäänkin haasteellinen. Okei, minä hoidan nämä asiat, sinä hoidat nuo? 

Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista sanoa mitään varmaan jaetusta johtajuudesta. Tai sen voi sanoa, että se on oppimista johtamisen eri ulottuvuuksista. Ja se on myös oppimiskokemus ainakin osalle työntekijöistä.

identiteettikriisi

Kirjastot.fiitä lukiessa esiin nousee helposti kuva, että kirjastot etsivät itseään. Luultavasti kyse on varsin pienestä joukosta, mutta ehkä kyse on myös jäävuoren huipusta? Itsensä etsiminen on tärkeää, mutta kirjastot.fin keskustelupalsta antaa sen käsityksen, että ainakin kirjoittajat ovat eksyksissä.

Ehkä kyse on (tarpeellisestakin) provokaatiosta? Pelkään kuitenkin, että kyse on kadoneesta identiteestä. Muuttuva maailma, muuttuva kirjastomaailma etc. Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä keskusteluja musiikki, televisio ja elokuvapiireissä käydään. He ovat jo kohdanneet melko totaalisen muutoksen bisneksessään.

Tässä yksi keskustelupalstan postaus: 

Kirjastotyössä ei tarvita aineistontuntemusta!

Koiranmakkara, 18. syyskuuta 2012 17:28 Linkki tähän viestiin

Aivan kuten luettelointi, joka voidaan ostaa BTJ:ltä tai hoitaa kopioluettelointina/minimitason luettelointina, on taitona täysin tarpeeton ellei vahingollinen on kirjastojen olemassa olonsa oikeutuksena perustelema aineiston tuntemus lähes tarpeeton. OK -on jotain minimaalista tarvetta jossain eksottiisessa paikassa - Sibiksessä täytyy ymmärtää vähän nuoteista, mutta lähes poikkeuksetta maamme piikkipaikoillakaan ei ole/tarvita aineiston tuntemusta.

A. Kirjastoissa on läjä päin epäkuranttia tavaraa (esim. atk-kirjoja 70 -luvulta räikeänä esimerkkinä tiede- ja erikoiskirjastoissa). Yleisiä kirjastoja on jopa tarvittu painostaa, että aineistoa hävitettäisiin.
B. Jonkin eksoottisen teoksen hankintaan saa parhaan vinkin alan asiantuntijoilta. Kirjastoissa ei ole juuri minkään alojen huippuasiantuntijoita vaan enintään itseoppineita keskitason asiantuntijoita.
C. Maamme lähes kaikki asiantuntijat asuvat pk-seudulla. Ei runo -Suomessa kummallista asiantuntemusta tarvita.
D. Asiakas itse on lähes poikkeuksetta paras oman tiedon tarpeensa asiantuntija.
E. Asiakkaan käännyttämistä muualle on lisättävä voimakkaasti. Esim. HY:ssä pyritään palvelemaan vaikka miten kummallisia tiedon tarpeita ruumisarkuista huumetiedon hankintaan, mutta Kauppakorkean puolella heidät käännytetään muodollisen kohteliaasti pois. On määriteltävä ne asiakkaat, joita ei haluta palvella!
F. Mallia apteekeista! Apteekkiväellä on yliopistokoulutus ja kovin syvällisiä keskusteluja lääkkeistä ei siellä käydä - vastausten on tultava kuin apteekin hyllyltä - vaikka ne olisivat pinnallisia!
G. Palvelun yleinen jämäköittäminen. Sopivia palvelurepliikkejä ovat mm. "Mihin sinä tuommosta tietoa tarvitset?" tai "Ei taida olla päällimmäinen päänsärkys!".

OK - joskus voi tulla eteen tilanne, jossa sitä oikeaa asiantuntemusta sitten tarvitaan esim. asiakas haluaa tietää kuinka hirttää itsensä. Tähän tilanteeseen on olemassa selkeä ja suoraviivainen (ja halpa) ratkaisu. Perustetaan kirjastoja palveleva tietopalvelukeskus, jonne palkataan sitten niitä oikeita asiantuntijoita. Koska oikeat asiantuntijat haluavat lähes aina asua pk-seudulla ja koska lähes kaikki haluavat tehdä siistiä sisätyötä ovat he resurssina halpaa kuin saippua - ei vain pidä tehdä sitä megaluokan erehdystä että solmii vakituisen työsuhteen.

Kun asiakas esittää hankalan (ja mieluummin vielä yhteiskunnan varoja säästävän kysymyksen), niin virkailija/informaatikko soittaa sitten call center -tyyyppiseen avokonttoriin, josta vastaus kinkkiseen kysymykseen pitää antaa heti tai äärimmäisissä poikkeustapauksissa 24 tunnin kuluessa. Tämä call center voisi olla vaikka uusi BTJ:n liiketoiminta (oikeasti kirjastoihmiset arvostavat BTJ:tä paljon enemmän kuin julkista puolta, sillä vain yksityinen voi olla itsenäinen ja kun yksityisellä kontttorityön tehokkuus on 70 % luokkaa on se julkisella puolella luokkaa 30 %).