Miksi kirjaston palvelut ovat niin arvostettuja ja hyviä?

Palvelun ilmaisuus on varmasti yksi merkittävä tekijä. Toinen on asiakaspalvelu.Tasaisen laadukas, vaikka ainahan on parantamisen varaa. Toimivat verkkopalvelut ovat yksi merkittävä osanen. Ties kuinka monta kertaa olen saanut asiakkaalta suoraa kiitosta Helmetistä ja sähköpostimuistutuksista.

Pisteenä iin päälle ovat henkilökohtaiset opastukset, kurssit, kouluyhteistyö jne. Ne kruunaavat kirjastojen palvelut. Tasaisen laadukas palvelu on tärkeä, mutta kirjastoilla on myös paljon asioita, joiden onnistuminen on pitkälti kiinni sitoutuneesta henkilökunnasta. Ja tämä on hyvä, että huono asia.

Minä teen tätä työtä palkasta, mikä ei tarkoita, ettenkö pitäisi tästä työstä. Mutta raha on pääasiallinen motivaationi. No, koska raha ei ole minulle NIIN tärkeä asia, teen pienemmällä palkalla jotakin minkä tunnen läheiseksi (kirjasto, kulttuuri, voittoa tavoittelematon organisaatio) sen sijaan, että tekisin jotakin luotaan työntävää suurella palkalla. Yhtä kaikki, en kuulu siihen pieneen, kunniakkaaseen ryhmään, joka tekee tätä työtä intohimoisesti. Ja laskematta tunteja. Kunnia heille.

Monet asiat kirjastoissa eivät olisi tapahtuneet, ilman näiden arjen sankareiden palkatonta työpanosta. Niin, palkatonta. Usein töitä tehdään vielä työpäivän jälkeen, tai jos tehdäänkin pitkää päivää, siitä ei saa ylityökorvausta. Kenties tehdyt tunnit saa vapaana, mutta kaikki eivät edes kerro kaikia tunteja, sillä sitten tulee huono omatunto, jos on vapaalla ja muut painavat hommia pienemmällä porukalla.
Tuollainen herättää minussa jotakin pelonsekaista, ja epämukavaa, sillä minulle se kertoo esimiehenä sen, että työn organisoinnissa on jotakin pahasti vialla. Esimiehenä minä haluan pitää huolen, että ylimääräisestä työstä saadaan vähintäänkin sama takaisin vapaana. Ongelmana on sitten tietysti se, että kun yksi on ylimääräisellä ja ehdottomasti ansaitulla vapaalla, niin... perusjutut pitää sitten hoitaa vähemmällä porukalla.

Otammeko kontollomme liikaa? Siltä ainakin vaikuttaa, jos kerran työaika ei riitä kaikkien tehtävien tekemiseen. Ymmärtävätkö kaikki esimiehet sen, että toisinaan jostakin pitäisi myös luopua, jos haluaa jotakin uutta?

Ongelmana on vähintäänkin se, että työhön intohimoisesti suhtautuvat tekevät kaiken sen mitä eteen tulee, mutta johto ei välttämättä tajua, millä panoksella hommat tehdään. Ja kuormitus vain kasvaa, koska arjen sankari ei valita.

Kommunikaatio, ymmärrätsä?

Kaikki on viestintää, ja mitä Wiio viestinnästä sanoikaan? Että viestintä epäonnistuu aina. Ehkä niin ei aina tarvitsisi olla. Arjessa, ihmisten kesken, voi aloittaa siitä, että ei tulkitse kaikkea, ja jättää rivien välit rauhaan.

Tästä voisi kirjoittaa paljon, mutta toisinaan suhteellisen laiskasta luonteestani johtuen en kirjoita, vaan lainaan kaiken seuraavan eräästä toisesta blogista: http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2010/04/06/lasnaoleva-kommunikointi-tyopaikalla/

Michael Cavanagh, professorini Sydneyn yliopistosta, kiteytti organisaation menestystekijät tehokkaasti pariin lauseeseen: ”Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen LAATU ratkaisee ihmissuhteiden LAADUN organisaatiossa. Ihmissuhteiden LAATU puolestaan ratkaisee organisaation kilpailukyvyn ja menestyksen” (*1). Organisaatio ja tiimi ovat siis yhtä tehokkaita ja menestyksekkäitä kuin niiden yksilöiden välinen kommunikointi. 

Organisaatiot kärsivät usein tulehtuneista ihmissuhteista, jotka rasittavat koko organisaation tekemistä ja estävät kukoistavan toiminnan organisaation eri tasoilla. Taustalla saattaa olla stressistä johtuneita tunteenpurkauksia, pitkäaikaisia egojen kamppailuja, vääriä kasvojen eleitä väärään aikaan tai ajattelemattomia kommentteja kollegan uusista ideoista.  Ne ovat saattaneet aiheuttaa väheksymisen ja märehtimisen kostonkierteen, joka on jatkunut jo vuosia. Nämä joskus vähäpätöisetkin syyt ovat saattaneet johtaa heikkoon ja puutteelliseen vuorovaikutukseen.

Yksi tärkeimmistä organisaation menestystekijöistä on läsnäoleva kommunikointi ja sitä kautta syntyvät positiiviset ihmissuhteet. Organisaatioiden ja tiimien vuorovaikutus koostuu jokaisesta pienestä hetkestä, jolloin toimijat ovat tekemisissä keskenään. Yleisin ongelma on, ettemme ole tietoisesti läsnä noissa tilanteissa. Kun keskustelemme kollegoiden kanssa, mietimme vielä edellistä keskusteluamme tai murehdimme jo seuraavia odottamassa olevia tehtäviä. Emme oikeasti kuule, mitä toinen kertoo, koska mielemme on liian kiireinen. Nykyajan palavereiden todellisuutta on usein se, että ihmiset ovat kyllä paikalla, mutta eivät läsnä. Palavereihin tullaan kännyköiden ja kannettavien kanssa, ja jatkuvasti ollaan netin äärellä. Aina uuden sähköpostin tullessa aukaistaan se ja samalla surffaillaan netissä ja facebookissa. Ollaan olevinaan läsnä. Tosiasia on, että moneen asiaan ei pysty keskittymään yhtä aikaa. Vaikka sähköpostin lukemista yritetään peitellä, muut aistivat läsnäolottomuuden ja huonon keskittymisen. Tämä johtaa usein ärtyneisyyteen ja negatiiviseen energiaan.

ilmapiirin vaikutus

Kauppalahden verkkosivuilla oli mielenkiintoinen pikkujuttu työpaikan fiiliksen vaikutuksesta:
"Organisaation ilmapiiri selittää hänen mukaansa myös 20-30 prosenttia yritysten liiketaloudellisesta tuloksesta. Johdon toiminta luo 50-70 prosenttia organisaation ilmapiiristä"


"Vanhan viisauden mukaan ihmisluonnon syvin periaate on pohjaton kaipuu olla arvostettu.Rantasen mukaan työn ilo onkin avainasemassa työpaikoilla.

- Mutta ilo muodostuu valtavan monesta eri tunteesta, jotka pitäisi osata tunnistaa: uteliaisuudesta, hämmennyksestä, hämmästyksen aiheuttamasta oivalluksesta ja elevaatiosta eli nosteesta. Se, miten yrityksen johto osaa tuoda niitä työyhteisöön, onkin sitten haastavampaa, hän muotoilee."

Miten minä voin edesauttaa hyvän fiiliksen luomisessa? Tai oikeastaan tiedän, että ainakin antamalla ihmisten tehdä sitä uutta, mukavaa, haastavaa ja mielenkiintoista, mitä kirjastoissa nykyisin tehdään. Haastavaksi tämän tekee se, että samalla pitää hoitaa kaikki muut, vanhat velvollisuudet. Välillä tuntuu, että hommaa on liikaakin ja silloin käy helposti niin, että syntyy kiire tai vähintäänkin kiireen tuntu. Ja se taas ei ole kivaa.