Miksi kirjaston palvelut ovat niin arvostettuja ja hyviä?

Palvelun ilmaisuus on varmasti yksi merkittävä tekijä. Toinen on asiakaspalvelu.Tasaisen laadukas, vaikka ainahan on parantamisen varaa. Toimivat verkkopalvelut ovat yksi merkittävä osanen. Ties kuinka monta kertaa olen saanut asiakkaalta suoraa kiitosta Helmetistä ja sähköpostimuistutuksista.

Pisteenä iin päälle ovat henkilökohtaiset opastukset, kurssit, kouluyhteistyö jne. Ne kruunaavat kirjastojen palvelut. Tasaisen laadukas palvelu on tärkeä, mutta kirjastoilla on myös paljon asioita, joiden onnistuminen on pitkälti kiinni sitoutuneesta henkilökunnasta. Ja tämä on hyvä, että huono asia.

Minä teen tätä työtä palkasta, mikä ei tarkoita, ettenkö pitäisi tästä työstä. Mutta raha on pääasiallinen motivaationi. No, koska raha ei ole minulle NIIN tärkeä asia, teen pienemmällä palkalla jotakin minkä tunnen läheiseksi (kirjasto, kulttuuri, voittoa tavoittelematon organisaatio) sen sijaan, että tekisin jotakin luotaan työntävää suurella palkalla. Yhtä kaikki, en kuulu siihen pieneen, kunniakkaaseen ryhmään, joka tekee tätä työtä intohimoisesti. Ja laskematta tunteja. Kunnia heille.

Monet asiat kirjastoissa eivät olisi tapahtuneet, ilman näiden arjen sankareiden palkatonta työpanosta. Niin, palkatonta. Usein töitä tehdään vielä työpäivän jälkeen, tai jos tehdäänkin pitkää päivää, siitä ei saa ylityökorvausta. Kenties tehdyt tunnit saa vapaana, mutta kaikki eivät edes kerro kaikia tunteja, sillä sitten tulee huono omatunto, jos on vapaalla ja muut painavat hommia pienemmällä porukalla.
Tuollainen herättää minussa jotakin pelonsekaista, ja epämukavaa, sillä minulle se kertoo esimiehenä sen, että työn organisoinnissa on jotakin pahasti vialla. Esimiehenä minä haluan pitää huolen, että ylimääräisestä työstä saadaan vähintäänkin sama takaisin vapaana. Ongelmana on sitten tietysti se, että kun yksi on ylimääräisellä ja ehdottomasti ansaitulla vapaalla, niin... perusjutut pitää sitten hoitaa vähemmällä porukalla.

Otammeko kontollomme liikaa? Siltä ainakin vaikuttaa, jos kerran työaika ei riitä kaikkien tehtävien tekemiseen. Ymmärtävätkö kaikki esimiehet sen, että toisinaan jostakin pitäisi myös luopua, jos haluaa jotakin uutta?

Ongelmana on vähintäänkin se, että työhön intohimoisesti suhtautuvat tekevät kaiken sen mitä eteen tulee, mutta johto ei välttämättä tajua, millä panoksella hommat tehdään. Ja kuormitus vain kasvaa, koska arjen sankari ei valita.