En tiedä. Mutta itsensä johtaminen on sellainen, mihin ainakin kannattaa panostaa.
Miksi?
Itsensä johtamisessa vastataan kolmeen peruskysymykseen: Kuka minä olen?
Missä minä olen? Minne minä olen menossa? (Sydänmaanlakka 2006, 274)
Itsensä johtaminen on pitkälti itsetuntemusta, ja ehkä sen takia se ei myöskään ole niin helppoa.
Millä tavalla hoidan tehtäviäni? Tarvitsenko suunnitelmallisuutta niiden hoitamiseen? Oman työn johtaminen on omien töiden organisointia, aikataulutusta ja priorisointia. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Itsensä johtaminen lisää työhyvinvointia, sillä se tekee näkyväksi sen, että meillä on enemmän tai vähemmän mahdollisuuta vaikuttaa omiin tekemisiimme.Oman työn hallinnalla on taas tiivis yhteys siihen kokeeko ihminen työnsä tärkeäksi ja mielekkääksi, ja jos ihmisellä on tämä kokemus, selviytyy paremmin hetkittäisistä vastoinkäymisistä.
Itsensä johtaminen on parhaimmillaan tietoista, huonoimmillaan tiedostamatonta. Sinä itse valitset mitä teet ja mitkä ovat asioita, joihin kiinnität huomiotasi. Et välttämättä voi valita kaikkia eteen tulevia tehtäviä, mutta voit valita tavan jolla niihin suhtaudut.
Itsensä johtamisella tarkoitetaan työntekijän omaa pohdintaa ja käsitystä omasta itsestään, motiivista tehdä työtä sekä omista voimavaroista, osaamisalueista ja kehittämistarpeista. Omasta työhyvinvoinnista ja työkyvystään huolehtiminen sisältyy työntekijän vastuisiin ja siten myös itsensä johtamiseen. Vaikka työnantaja vastaakin työympäristön turvallisuudesta ja terveydestä, on esimiehen ja työntekijän itsensä vastuulla myös huolehtia omasta kunnostaan. (Heikkala 2009, 20.)
FOKUS
Ehkä kyse on pitkälti siitä, että havahtuu huomaamaan mihin aikansa ja energiansa laittaa. Mitä minä juuri nyt teen? Minulla on aikaa katsella youtuben kissavideoita, vaikka samalla tiedän, että minulla on hommia, joiden täytyy olla huomenna valmiita... Ja samalla valitan, että kun on niin hirveästi hommaa, että ei kerta kaikkiaan ehdi!Motivaatio.
Ellei omaa riittävää motiaaviota, fokus katoaa.Kun homma on enemmän tai vähemmän ikävä, on täysin normaalia, että sitä tekisi mieluummin jotain muuta. Valitettavasti meillä kaikilla on vähemmän motivoivia ja enemmän motivoivia tehtäviä. Sellaista on elämä.
Tärkeää on huomata omat tunteensa. Onko käsillä oleva tehtävä oikeasti suuritöinen tai vaikea? Vai onko se sitä sen takia, että en pidä siitä? Miksi en pidä siitä? Onko minulla mahdollisesti riittämätön osaaminen tehtävän hoitamiseen?
Työnantaja antaa välineitä tehdä työtä, esimies tai tiiminvetäjä antaa mahdollisuuksia, mutta vastuu on viimekädessä työntekijällä.
Reflektointi
on omien ajatusten, tunteiden ja kokemusten syvällistä tarkkailua. Harvoissa työpaikoissa meitä varsinaisesti ohjataan reflektointiin, sillä näennäisesti reflektoija ei tee työtä, sillä se kun sattuu tapahtumaan pään sisällä.
Reflektio koostuu neljästä vaiheesta:
- tekeminen ja kokeminen
- kokemusten reflektointi - mitä opin, mitä tunsin?
- uusien oivallusten käsitteellistäminen ja oman teorian parantaminen
- uuden teorian testaaminen ja palautteen etsiminen[3] (wikipedia)
Oppimisen kannalta reflekntointi on tärkeää. Se on myös tärkeää tyhöhyvinvoinnin kannalta. Viimeistään siinä vaiheessa jos se puuttuu tai se on alkanut kadota. Minä tykkään työstäni. Miksi sinä tykkäät työstäsi?
