perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ota aikaa. Aika otetaan, tai sitten Annetaan.



Silloin tällöin huomaan kuulevani kehoituksen ottaa aikaa. Varsinkin esimiehet ovat kovia neuvomaan alaisiaan, että siihen ja tuohon tehtävään täytyy ottaa aikaa. Kuten me kaikki tiedämme, aika on suhteellista, vaikka en sitä syvällisesti ymmärräkkään. Ainakaan sillä tasolla kun siitä yleensä puhutaan. Mutta oman työympäristöni tasolla ymmärrän siitä jotakin. Viimeinen tunti perjantain työvuorossa voi tuntua huomattavan pitkältä. Ja välillä kun pitäisi saada jokin tietty asia tehtyä, aika liitää ja kiitää aivan käsittämätöntä vauhtia. 


Ajanhallinta on myös suhteellista. Meillä kaikilla ei ole aivan yhtäläisiä mahdollisuuksia oman työajan hallintaan. Esimiehillä on usein suurempi mahdollisuus työajan hallintaan kuin tavallisilla duunareilla. Ainakin hetkittäin. Ja se on tietynlainen etu, joka tulee vastuun kylkiäisenä. Usein tämä tiettyjä vapauksia tuova vastuu kuitenkin venyttää työhön käytettyä aikaa kuin kuminauha.

Itselläni suurin työkokemus on asiakaspalvelualalta. Siinä suhteellisuus on melkoista. Mitä enemmän henkilön fyysinen olemus on sidottu tietyn määrätyn aikajanan sisällä tapahtuvaan asiakaspalveluun, sitä vaikeampaa tällaisen henkilön on ottaa aikaa. 

Totuus on se, että toiset meistä voivat ottaa aikaa, toisten täytyy pyytää sitä.