Mihin aika kuluu? Mihin minä käytin edellisen viikon.

Esimiestyö tuntuu välillä turhauttavalta. Sitä tekee asioita ja välillä tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi. Kuin vääntäisi näkymätöntä mutteria eikä saa mitään näkyvää aikaiseksi. Mitä minä tein edellisellä viikolla? 3.11.-7.11.

Maanantai.

Etäpäivä. Väännän Pajan toimintasuunitelmaa. Käyn läpi sähköpostia, virta joka välillä tuntuu liiankin vuolaalta. Puolitoista viikkoa kestänyt flunssa oli taas päällä, joten käytän saldoon kertyneitä tunteja ja lepään. Saamarin flunssa. Ei tunnu olevan energiaa ja ajatus ei luista.

Tiistai.

Aamu alkaa kuten aina, tsekkaan ennen töihin lähtöä kalenteri ja luen postia. 

Tiistaina johtotiimi oli koko päivän Helsingissä, Metropolian tiloissa. Ensin saamme kuulla melko seikkaperäisen esityksen siitä millä tavoin Metropolia on ottanut e-aineiston haltuun. Opettavaista ja innostavaa. Seuraavaksi johtotiimi mietti Sellon tulevaisuutta. Kun päivä oli virallisesti ohi, jatkoin saman asian työstämistä. Miten kirjasto toimii? Miten tiimit toimivat? Mikä ei toimi ja miten johtotiimi johtaa taloa. Mm. edellisen asioiden parissa vierähtää muutama tunti. 

Keskiviikko. 

Kalenteri ja posti ennen töihin lähtöä. Töissä posti ja kuulumisia kollegojen kanssa. Koko talon aamupalaveri, sitten oman tiimin palaveri, käydään läpi mitä Pajalla sinä päivän tiedossa. Vähän yhdeksän jälkeen 1h 30 min palaveri tiiminvetäjän kanssa. 

Lounas.

Lounaan jälkeen Vesa tuli pyynnöstäni katsomaan valkokankaan irrottamista. Vastailen sähköpostiin, iltapäivällä tiimipalaveri. Perkaan sähköpostia. Ja ihmettelen miten juuri suunnilleen siistiksi saamani kokoushuone alkaa nyt jo olla kaaoksen kourissa.

Torstai.

Aamulla kalenteri ja pikainen vilkaisu postiin. Kalenteri on pakko katsoa, ilman kalenterin tsekkausta aamulla olen muutamaan otteeseen mennyt väärään paikkaan. Töissä sähköpostin läpikäyntiä ja vastailua. Välillä sähköpostin kirjoittamiseen saa käyttää enemmänkin aikaa. Viestin sisältö voi olla helposti väärin tulkittavissa tai muuten vain kenties arka aihe, se on parasta saada selkeästi kirjoitettua. Talon aamupalaveri ja oman tiimin päivän kulku. 

Tuuma, eli Sellon kirjaston esimiesten ja tiiminvetäjien palaveri. Isossa talossa on paljon aiheita, jokainen tiimi tekee paljon asioita. Normiarki on useimmiten sitä, että normiarkea ei ole.

Sälää: Sähköpostia. Käyn ohjeistamassa harjoittelijaa info-tv:n siirtämisessä, vaatii vähän säätämistä koska esim. verkkopaikkoja ei ole tarpeeksi ja telkussa on kokeilussa kameraseuranta. Huono omatunto ettei syksyn aika ole saatu järjestettyä koodausta Selloon, nyt alkaa olla vetäjät enemmän tai vähemmän selvillä. Keskustelua tulevan vetäjän kanssa. Pohdin itsekseni että riittääkö hänellä aika, kun on erikoista osaamista, tuntuu että revitään joka puolelle. Kirjaston tablettien hallintakoulutus, onko oikeat henkilöt menossa? Muistutan jälleen tulevasta koulutuksesta.

Pienien lankojen pitäminen käsissä vie helposti todella paljon aikaa, varsinkin tämän kokoisessa kirjastossa kun kasvokkainen keskustelu ei aina ole mahdollista.

Joku kyselee sivaripaikkaa. Ei voi vielä rekrytoida. 

Asiat joita ei Sepossa saa olla, täytyy poistaa. Delegoin asian..

Sälän hoitaminen loppuu kun alkaa projektimentorointi, johon päivä päättyy. Delegoitu homma hoidettu. Hyvä, yksi lanka vähemmän. 

Ai niin, ei päivä päätykään. Täytyy lähteä kulttuurikeskukseen, ensin juttelen Tapiolassa Edwinin kanssa, sitten Keksintöpäivän juhlagaala Kulttuurikeskuksen puolella 17-19, paikalla täytyy olla jo 16.30. Joku oli saanut idean, että nuoret hakevat töitä video cv:llä ja kirjasto rekrytoi yhden nuoren Pajaan. Minä olen paikalla kertomassa perustelut valinnalle. Kaupunginjohtaja puhuu, kaikki puhuvat, lapset esittelevät keksintöjä, aikuiset keksijät palkitaan. Hetkittäin mielenkiintoinen tilaisuus. Mitä Paja haki rekrytoidessaan? Asennetta.

Perjantai.

Kotona kalenteri ja pikainen vilkaisu posteihin. Sellon palaveri, oman tiimin päivän. Sälää. Tsekkaan sivarien lomat, ettei käy niin että palvelusaika on loppumassa ja on vielä lomapäiviä pitämättä. Muistutan tiiminvetäjiä sivareiden lomista. Info-tv uudella paikalla, näyttää hyvältä ja yhteys toimii. Siirrän yhden tapahtuman kuvat Flickriin, lähetän linkin henkilölle joka tarvitsee niitä kuvia.

Harjoittelijat yhteiseen exceliin. Muutama datanomiopiskelija hakee ensi vuodelle paikkaaa, nyt ei ehdi, palaan myöhemmin asiaan. 

Tunnustilaus harjoittelijalle, no ei sittenkään, jollakin on asiaa ja minulla on aikaa.

Ensi viikon suunnittelua. Nykyisin on pakko laittaa melkein kaikki tehtävät kalenteriin, muuten pienet langat eivät pysy kädessä ja muut, esille nousevat asiat vievät ajan. Musan yhteinen kehipäivä on selvinnyt. Päivää pitäisi suunnitella. Missä se pidetään? 

Ompun kokeiluprojektin juttua... Clientop, tuleeko? Aika kallis. Sello voisi olla hyvä paikka testata. Onko nyt sopiva aika?

Tunnustilaus.  Yritän lähteä vähän aikaisemmin, viimeistään kolmelta, edellinen päivä vähän turhan pitkä.

Lisään pari henkilöä jakelulistalle. 

Käyn kauppakeskuksessa kysymässä huoltoon vietyä Macia. Myyjä häviää takahuoneeseen selvittämään mikä maksaa, sanoivat että koneen saisi heti viikon alussa. Ei ole vielä, ehkä iltapäivällä. Kiiruhdan takaisin Selloon, pidetään palaveri yhdessä harjoittelijoiden kanssa, miten on mennyt jne. Erittäin hyvä idea Anulta.

Hyvä palaveri, asiallaista palautetta, meillä on parannettavaa. 

Vähän kolmen jälkeen alkaa viikonloppu.

Liikkuva työ

Joka kirjastossa on varmaan sama ongelma, että puuttuu tietyn jutun osaaja. Usein se saattaa olla jotakin, mitä ei kovin usein tarvita, mutta aina välillä kuitenkin. Useimmiten tämä osaaminen kyllä löytyy jostakin, toisesta kirjastosta. 

Yksi ratkaisu voisi olla se, että me kirjastolaiset olisimme liikkeessä. Menisimme aina sinne missä osaamista tarvitaan. Sähköiset välineet ovat jo olemassa liikkuvan työn tekemiseen. Sähköpostin lukeminen ja asioiden tekeminen onnistuu bussissa, älypuhelimellä tai tabletilla.

Tämä tietysti vaatii uudenlaisen työkulttuurin oppimista, sekä uudenlaista työn suunnittelua. Mutta ehkä sille on todellista tarvetta?

Testaus

Olen kovasti pohtinut siirtymistä vielä enemmän mobiiliin työskentelyyn. Voisiko tabletti, ipad tai joku muu, korvata tietokoneen? Vaikka eihän läppäri ole hirveän paljon raskaampi väline kuin tabletti, mutta tehokkuudessa pesee sen kuitenkin mennen tullen.

Sehän on sitten siitä kiinni, että mitä koneella tekee, että minkälaisen masiinan tarvitsee. Itse kirjoitan, teen musaa ja leikkaan videoita. Kirjoittamisen pystyy tekemään oikeastaan oikein hyvin tabletilla, tosin itse käytän iPad miniä, joka on aika lailla pienempi kuin normi iPad. Mutta minilläkin kirjoittaminen sujuu, ei ehkä ihan niin nopeasti kuin läppärillä, mutta pienet tekstit onnistuvat ainakin oikein hyvin.

Sähköposti ja outlook-kalenteri pitää olla myös, ainakin jos meinaa käyttää laitetta työkoneena.

Jos tarve on lähinnä netti ja viihdekäyttö, en näe mitään syytä miksi pitäisi olla läppäri. Jos sitten tekee noita edelläkin mainittuja juttuja, musaa, editointia, kuvankäsittelyä, niin läppäri on kyllä tarpeen.
Tämä pikku jutun kirjoitin iPad minillä, Applen omalla Pages ohjelmalla. Seuraavaksi testaan wifinäppäimistöä, jonka toivon tuovan kirjoittamiseen hieman lisää helppoutta, vaikka hyvin tämä sujuu ilmankin.

Miten tulen saa syttymään?

Pyörän keksiminen ei sinänä ole niin vaikeaa näinä aikona. Tuntuu että ideoita syntyy enemmän, vaikka

joskus vähemmän Mutta sen homman liikkeelle laittaminen on usein se kaikkein vaikein juttu. Usein tuntuu olevan niin, että ajatellaan että mitä isompi organisaatio, sitä helpompi asioita on toteuttaa. Periaatteessa se voikin olla niin, mutta iso koko vaatii (kun kyseessä on asiakaspalveluun tarkoitettu tila) enemmän ihmisiä asiakkaita varten. Tai vaikka näin ei olisikaan, oma kokemukseni on, että Tekijöiden (tyypit jotka saavat asioita aikaiseksi) määrä on suhteellisen vakio. 

Siinä se on

Okei, meillä on idea. Suorastaan maailman paras idea. Jes. Mutta kun se pitäisi toteuttaa, tulee helposti kompastus. Idea ei etene käytännöksi ellei joku tartu siihen ja ala toteuttaa sitä. Itsehän kaikkea ei tarvitse tehdä, mutta jonkun pitää olla se joka kantaa liekkiä eteenpäin, valaisee muiden kasvoja ja tarjoaa soihtua muidenkin kannettavaksi. Jos soihtu täytyy aina ottaa komerosta esille, niin soihdunkantaja on enemmän kuin tarpeellinen, koska liekki ei ole vielä valaissut kaikkien tietoisuutta.

Ilman tätä soihdunkantajaa valo jää komeroon ja unohtuu. Liekki sammuu ja jäljelle jää hämmennys. Mitä tapahtui? Sehän oli niin hyvä idea...

Asenne ratkaisee

Työ kuin työ

Ihan mitä tahansa duunia voi tehdä huonosti tai hyvin. Se mikä ratkaisee, on asenne. Kun muutamia kertoja asioi jonkun asiakaspalvelijan kanssa, oppii aika nopeasti tuntemaan minkälainen kokemus on tiedossa. Itse välttelen tiettyjä kasvoja, siirryn vaikka toiseen jonoon, jos tiedän etten pidä siitä miten homma toimii. Tai pahemmassa tapauksessa siirryn käyttämään toista kauppaa.

Ja taas joihinkin kassoihin sitä vaikka jonottaa, kun tietää että kokemus on miellyttävä. Nykyään olen ihan fiiliksissä nähdessäni pari Metrolehden jakajaa. Toinen on maahanmuuttaja, jolla ei ilmeisesti ole kovinkaan hyvä suomen kieli, mutta hymy ja Ole hyvä, ovat aina tarjolla. Toinen taas on melkein rasittavuuteen asti höpöttävä miekkonen, joka kyselee kuulumisia, toivottavaa hyvää matkaa, päivittelee maaillman menoa jne.

Yhteistä heille on lostava asenne huolimatta siitä, että duuni ei ole kummoista, eikä palkka arvatenkaan ainakaan. Ilmaislehden jaonkin voi tehdä niin monella tapaa. Hymy ja hyvä asenne, siitä on hyvä asiakaspalvelu tehty.

e-aineiston käytöstä.

Nyt kun kokemusta on tullut, ajattelin raottaa omia kokemuksiani. Olen käyttänyt iPad miniä ja useamman vuoden vanhaa Bebook readeria. 

Kyllähän se niin on, että e-aineisto on välineurheilua. Ei niin etteikö analoginen kirjakin olisi (taitolla ja ulkoasulla on väliä), mutta e-aineisto ei vaan toimi ihan missä vaan. Pöytäkone sopii kyllä tekstin tuottamiseen paremminkin kuin hyvin, mutta tekstin lukeminen ei ole kivaa. Läppäri sopii paremmin, mutta ei sekään ole ideaali ratkaisu. Tabletit ovat loistavia, mutta ne sopivat ainakin omasta mielestäni paremmin lehtien lukemiseen ja matkakirjoille, mutta ihan romaanimuotoista sisältöä on allekirjoittaneen mielestä miellyttävintä lukea juuri siihen suunnitellulla laitteella. Vaikka sitten muuten sellaisen käytettävyys ei olisi niin jouhevaa.

iPad  - Tabletti

Mahtava väline. Kosketusnäyttö tekee käytöstä jouhevaa, tekstikoon muuttaminen on vaivatonta (kahden sormen pieni liike), kokoa voi muuttaa juuri itselleen sopivaksi. Tekstiin on helppo lisätä muistiinpanoja. Sanomattakin selvää, että überhienona juttuna tabletit soveltuvat kaikkeen muuhunkin kuin vain e-aineiston lukemiseen.

Koska laite on langattomassa verkossa, aineiston lataus on todella vaivatonta. Miinuksiakin löytyy. Luettavuus auringonpaisteessa on huono. Virrankulutus, no kuluttaa liikaa virtaa että pärjäisi esim. reissussa ilman laturia. 

iPadin kautta minä olen alkanut lukea ahkeasti lehtiä. Kiitos Helmetin ja Zinion. Ilmaisiakin lehtiä löytyy suomesta aika lailla. Lehtien kanssa kosketusnäyttö ja sivujen selausnopeus ovat ainakin minun mielestäni ehdoton edellytys hyvälle kokemukselle. Joitakin todellisia e-aineistojakin olen löytänyt, siis että kirja ei ole pelkkä sähköisessä muodossa oleva versio taitetusta teoksesta, vaan että sen sisältö on liikkuvaan, ja sisällössä on linkkejä verkossa olevaan materiaaliin. Siistiä!

Nyt sitten kyse on siitä kuinka helppoja käyttöliittymiä e-ainestoja tarjoavat tahot tekevät. iPadille löytyy ilmaisia Appseja, joissa voi helposti lukea ilmaista/maksullista aineistoa.

BeBook

Tämä on nyt vähän epäreilua kirjoittaa laitteesta, joka on varmaan ainakin neljä vuotta vanha, koska nekin ovat kovasti kehittyneet. Mutta ainakin olen saanut sellaisia kokemuksia, että tiedän mikä minun mielestäni on hyvää ja huonoa. 

Lukulaite on todellinen reissaajan kaveri. Sen virrankulutus on minimaalista. Elektronisen paperin pitäisi kuluttaa virtaa vai sivuja käännettäessä. Tässä vanhassa laitteessa ei ole langatonta yhteyttä, joten kirjojen lataamiseen tarvitaan verkkoyhteydellä varustettu tietokone ja mahdollisesti ulkopuolinen softa. Ilmaisia PDF muodossa olevia kirjoja pystyy ainakin lataamaan Bebookiin ilman softaa. Samoin joitakin ePUB kirjoja onnistuin siirtämään, mutta pääsääntöisesti niiden kanssa tarvitaan softa. Myös sisällön poistamiseen tarvitaan tietokone, illman sitä kirjoja ei saa koneesta pois. 

Okei, tämä on vanha laite, mutta käyttö on varsin hidasta. Kirjan avaamisessa menee oma aikansa, samoin sivun kääntö vie lähes 4 sekuntia. Ehdottomia plussia ovat minimaalinen virrankulutus ja lähes paperiin verrattava lukukokemus (oikeastaan tämän mallin näyttö saisi oli himpun verran isomp, koko laite on hieman pienempi kuin iPad mini). En tiedä onko kehitys mennyt niin paljon eteenpäin, että elektroninen paperi tuottaisi värikuvia, mutta epäilen. Värien puute tekee tietysti rajoituksia, eikä ainakaan tämä vanha laite tee edes siedettäviä kuvia.

Kosketusnäytön puute on sekä huono että hyvä asia. Hyvää siinä on se, että ei pidellessä käännä vahingossa sivua. Huonoa taas se, että kosketusnäyttö tekee käyttöliittymästä ja käytöstä erittäin jouhevaa.

Lopputulos

Puhtaasti kirjojen lukemiseen valitsen siihen tehdyn lukulaitteen, mutta jos on yhtään tarvetta toisenlaisellekin käytölle, tabletti on paikallaan. Kaiken muun ohella tabletti on hieno väline lehtien ja sarjakuvien lukemiseen. Kunhan ei ole liian kirkas aurinko. 

Uudemmissa lukulaitteissa on malleja, joissa on kosketusnäyttö, langaton yhteys, muistiinpanojen kirjoitusmahdollisuus, joten... Ehkä matka vie siihen, että kirjakauppa/kustantaja myy minulle laitteen ja se sisältää X määrän teoksia?

Suo, kuokka ja e-kirja

Siitä on jo vuosia kun e-kirjoista alettiin puhua kirjastoissa. Ja enemmänkin, niitä tuli kirjastoon, lukulaitteita tuli kirjastoon, ja niitä piti opetella käyttämään ja niiden toimintaa piti osata opettaa asiakkaille. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ilman käyttöä osaaminen unohtuu. Lukulaitteet ovat vanhentuneet, eivät enää toimi kunnolla ja yllättäen olen huomannut pitäväni kahta sekuntia hyvin pitkänä aikana. 

Kokemus.

Olen lukenut varmaan suunnillee kaksi e-kirjaa. Ei hirveästi. Syy? Tarve. Kirjat jotka olen lukenut, ovat olleet sillä hetkellä lainassa (paperiversio), joten olen lainannut e-kirjan.

Lukukokemus on vähän erilainen. Jos saisin valita välineen millä e-kirjaa luen, se olisi lukulaite, jonka kanssa kokemus on hyvin lähellä paperia. Luultavasti ainakin, kokemuksella mikä on. Tabletilla en hirveästi ole lukenut, koska en omista sellaista. Mutta jos sellainen olisi, saattaisin alkaa käyttää sitä lukemiseen. Pitäisi olla sopivan pieni ja sopivan kevyt, ei kuitenkaan liian pieni, älypuhelimella voisin lukea työmatkalla jne., mutta en haluaisi lukea niin pieneltä näytöltä. 

Viimeisen reilu vuoden aikana olen harkinnut lukulaitteen hankkimista, mutta hinta on liian kova. Siihen nähden mihin sitä käytetään, kirja kun pitää sisällään sisällön ja välineen :)

E-kirjan hyödyt ovat pieni koko (reissussa on usein 2-3 kirjaa ja ne vievät ihan liikaa tilaa koska haluan reissata ilman matkalaukkua), ei tarvita lisähyllytilaa, mahdollinen muistiinpanojen tekemisen helppous (minä en ole tottunut raapustamaan kirjoihin muistiinpanoja). Mutta hinnan pitäisi olla edullisempi kuin perinteisen. Jep, jotenkin se vaan tuntuu siltä, että kun se on bittituote, sen pitäisi olla halvempi. 

Mikä sitten arvelluttaa?

Koska olen käyttänyt e-kirjoja niin vähän, en tiedä miten e-kirjastoa hallitaan, jos on useampi laite jolla kirjoa haluaa käyttää. Entäs jos vahingossa poistan sen, saako maksutta ladattua uudestaan?

Intuitiivinen vastaus on kyllä. Ostamisen ja lataamisen täytyy myös yhtä helppoa kuin tavallisen kirjan. Vieläkin helpompaa koska se varmaankin tapahtuu kotisohvalta. Ellei näin ole ja homma menee säätämisesksi, ei kiinnosta.

Ota ja opeta.

Miten minä sitten lähden opettamaan e-kirjojen käyttöä asiakkaille? Ellen minä itse käytä, minun on vaikea opettaa. Lataaminen ja mahdollinen tilin luominen ovat varmaan ne asiat, joihin asiakkaat kaipaavat apua?  Vai onko tärkeämpää tuoda e-kirjojen olemassaolo asiakkaiden tietoisuuteen? Että sitten kun asiakas tietää että niitä on, herää kiinnostus niiden lainaamiseen? Tai ostamiseen?

Mikä sinut saa käyttämään perinteisen paperikirjan sijasta e-kirjaa?