Toisinaan olen huomaavinani ihmetystä miksi kirjastoihin on hankittu kaikenlaisia laitteita. Tätä ihastelevat ja ihmettelevät niin kuntalaiset kuin työntekijätkin. Minäkin ihmettelin kunnes ymmärsin. Yksinkertaistaen voi sanoa, että asia on lakisääteinen:
2 §
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. (kirjastolaki)
Mitä tuo sitten oikeastaan tarkoittaa?
Nyky-yhteiskunta on teknokraattinen, arki on kyllästetty tenkologialla ja laitteilla, joita ilman on erittäin hankala toimia nyky-yhteiskunnassa. Kunnan palvelut ovat verkossa, ja ilman asianmukaista konetta palveluita on hankala saada. Mutta ei riitä että on kone, sitä täytyy osata käyttää.
Perinteiseseti kirjastoon mielletään kuuluvaksi kirjat, no totta kai, kirjasto. Mutta maailma muuttuu ja niin myös kirjasto maailman mukana. Äänitteiden lainaaminen tuli kirjastoihin 1970-luvulla ja 1980-luvulla tulivat VHS-elokuvat. 1990-luvulla tulivat tietokoneet ja internet.
Vanha teknologia on suhteellisen yksinkertaista käyttää, tosin useimmat varmaankin kokivat hikisiä hetkiä tapellessaan videonauhurin ja TV:n kanssa.
Nykytenkiikka on kuitenkin paljon hienostuneempaa ja vaatii mielestäni edes auttavaa käyttökokemusta.
Siksi me hankimme kirjastoihin laitteita, joilla voimme opettaa kuntalaisia nykytekniikan käytössä ja varmistaa kansalaistan yhtäläiset mahdollisuudet toimia teknologian kyllästämässä yhteiskunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti