KirjastoMikon vaihtoviikot, 9. vko

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Takana vaiherikas vuosi, paljon on tapahtunut. Päällimmäisenä nyt vaihtoni Sellon kirjastoon. Olen oppinut paljon, tai se on ehkä liikaa sanottu, olen havainnut paljon asioita. Kuinka erilaisia Espoolaiset kirjastot ovat toistensa kanssa. Meillä on monta tapaa ylläpitää samat peruspalvelut. Hetkittäin tuntuu, että esimiehenä kirjaston pyöritys on varsinaista tasapainoilua. Välillä suorastaan pelottaa kuinka riippuvaisia olemme ei-ammatillisten panostuksesta kirjastojen pyöritykseen. Mikäli sivarit ja eriliset harjoittelijat lähtisivät, se olisi kuin matto vedettäisiin alta.

Kiitos sivareille. He ovat meille elintärkeitä ja tuovat muassaan vitaalisuutta, jota jokainen menestyvä organisaatio tarvitsee.

I salute you!

Onhan se aina tiedetty, mutta tuntuu että viemme rajaa koko ajan hieman kauemmas ja kauemmas. Kuten oikeastaan lähes kaikessa, tässäkin ovat hyvät ja huonot puolensa. Ja omat riskinsä ja mahdollisuutensa.

Pelit ja vehkeet

Toisinaan olen huomaavinani ihmetystä miksi kirjastoihin on hankittu kaikenlaisia laitteita. Tätä ihastelevat ja ihmettelevät niin kuntalaiset kuin työntekijätkin. Minäkin ihmettelin kunnes ymmärsin. Yksinkertaistaen voi sanoa, että asia on lakisääteinen: 

2 §

Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. (kirjastolaki)

Mitä tuo sitten oikeastaan tarkoittaa? 

Nyky-yhteiskunta on teknokraattinen, arki on kyllästetty tenkologialla ja laitteilla, joita ilman on erittäin hankala toimia nyky-yhteiskunnassa. Kunnan palvelut ovat verkossa, ja ilman asianmukaista konetta palveluita on hankala saada. Mutta ei riitä että on kone, sitä täytyy osata käyttää.

Perinteiseseti kirjastoon mielletään kuuluvaksi kirjat, no totta kai, kirjasto. Mutta maailma muuttuu ja niin myös kirjasto maailman mukana. Äänitteiden lainaaminen tuli kirjastoihin 1970-luvulla ja 1980-luvulla tulivat VHS-elokuvat. 1990-luvulla tulivat tietokoneet ja internet. 

 Vanha teknologia on suhteellisen yksinkertaista käyttää, tosin useimmat varmaankin kokivat hikisiä hetkiä tapellessaan videonauhurin ja TV:n kanssa.

Nykytenkiikka on kuitenkin paljon hienostuneempaa ja vaatii mielestäni edes auttavaa käyttökokemusta. 

Siksi me hankimme kirjastoihin laitteita, joilla voimme opettaa kuntalaisia nykytekniikan käytössä ja varmistaa kansalaistan yhtäläiset mahdollisuudet toimia teknologian kyllästämässä yhteiskunnassa.

KirjastoMikon vaihtoviikot, 7. vko

Me Espoolaiset kirjasto-oliot olemme erittäin innostuneita nimeämään ryhmiä. Löytyy Vesi, Rauta, Tuuma, Tava ja kaikenlaisia outouksia. Edes Espoolaisten kirjasto-olioiden on vaikea tallustella tällä planeetalla tietäen mitä kaikkea nämä ryhmät ovat tai tekevät, elleivät satu olemaan ryhmän jäseniä.

You like tomato and I like tomahto

Monimuotoisuus on hyvä asia, mutta väistämättä minulle tulee tunne, että joitakin asioita voisi yhtenäistää. Esim. Sellossa on Tuuma, Tapiolassa Tava, käytännössä ne ovat kuitenkin sama asia. Eri kirjastoissa on erilaiset nimet aikuistentiimeille jotka hoitavat neuvontapalveluita. Kenties erilaisia nimiä keksitään luomaan identiteettiä, mutta talon ulkopuolisille tämä monimuotoisuus on lähinnä sekava soppa, jota yrittää syödä haarukalla.

Öh?

KirjastoMikon vaihtoviikot - 6. vko

Planeetta Sello on ilmeisesti kallistunut akselillaan, mikä on synnyttänyt ankaran jääkauden. Taistelemme pakkasta ja jäätä vastaan. Olen vaihtanut t-paidan turkkiin ja uskon selviytyväni tästä koettelemuksesta.

Vakavasti puhuen täytyy vain ihmetellä kuinka kauan tätä tiedossa olevaa ongelmaa on siedetty. Nyt vihdoinkin, vuosie jälkeen, näyttää siltä, että kylmyyttä päästävän oven tilalle saadaan toimivampi ratkaisu: pyöröovi. Tosin vasta keväällä, mutta kuitenkin.

Kylmyydestä joutuvat kärsimään ymmärtääkseni lähinnä yhden tiimin jäsenet: palvelutiimi, jonka työpiste on aulassa, lähellä ovia. En voi kuin nostaa pipoani heille, he ovat kestäneet varsin huonot työolosuhteet ja palvelevat silti asiakkaita hymyssä suin.