Kirjastot.fiitä lukiessa esiin nousee helposti kuva, että kirjastot etsivät itseään. Luultavasti kyse on varsin pienestä joukosta, mutta ehkä kyse on myös jäävuoren huipusta? Itsensä etsiminen on tärkeää, mutta kirjastot.fin keskustelupalsta antaa sen käsityksen, että ainakin kirjoittajat ovat eksyksissä.
Ehkä kyse on (tarpeellisestakin) provokaatiosta? Pelkään kuitenkin, että kyse on kadoneesta identiteestä. Muuttuva maailma, muuttuva kirjastomaailma etc. Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä keskusteluja musiikki, televisio ja elokuvapiireissä käydään. He ovat jo kohdanneet melko totaalisen muutoksen bisneksessään.
Tässä yksi keskustelupalstan postaus:
Kirjastotyössä ei tarvita aineistontuntemusta!
Aivan kuten luettelointi, joka voidaan ostaa BTJ:ltä tai hoitaa kopioluettelointina/minimitason luettelointina, on taitona täysin tarpeeton ellei vahingollinen on kirjastojen olemassa olonsa oikeutuksena perustelema aineiston tuntemus lähes tarpeeton. OK -on jotain minimaalista tarvetta jossain eksottiisessa paikassa - Sibiksessä täytyy ymmärtää vähän nuoteista, mutta lähes poikkeuksetta maamme piikkipaikoillakaan ei ole/tarvita aineiston tuntemusta.
A. Kirjastoissa on läjä päin epäkuranttia tavaraa (esim. atk-kirjoja 70 -luvulta räikeänä esimerkkinä tiede- ja erikoiskirjastoissa). Yleisiä kirjastoja on jopa tarvittu painostaa, että aineistoa hävitettäisiin.
B. Jonkin eksoottisen teoksen hankintaan saa parhaan vinkin alan asiantuntijoilta. Kirjastoissa ei ole juuri minkään alojen huippuasiantuntijoita vaan enintään itseoppineita keskitason asiantuntijoita.
C. Maamme lähes kaikki asiantuntijat asuvat pk-seudulla. Ei runo -Suomessa kummallista asiantuntemusta tarvita.
D. Asiakas itse on lähes poikkeuksetta paras oman tiedon tarpeensa asiantuntija.
E. Asiakkaan käännyttämistä muualle on lisättävä voimakkaasti. Esim. HY:ssä pyritään palvelemaan vaikka miten kummallisia tiedon tarpeita ruumisarkuista huumetiedon hankintaan, mutta Kauppakorkean puolella heidät käännytetään muodollisen kohteliaasti pois. On määriteltävä ne asiakkaat, joita ei haluta palvella!
F. Mallia apteekeista! Apteekkiväellä on yliopistokoulutus ja kovin syvällisiä keskusteluja lääkkeistä ei siellä käydä - vastausten on tultava kuin apteekin hyllyltä - vaikka ne olisivat pinnallisia!
G. Palvelun yleinen jämäköittäminen. Sopivia palvelurepliikkejä ovat mm. "Mihin sinä tuommosta tietoa tarvitset?" tai "Ei taida olla päällimmäinen päänsärkys!".
OK - joskus voi tulla eteen tilanne, jossa sitä oikeaa asiantuntemusta sitten tarvitaan esim. asiakas haluaa tietää kuinka hirttää itsensä. Tähän tilanteeseen on olemassa selkeä ja suoraviivainen (ja halpa) ratkaisu. Perustetaan kirjastoja palveleva tietopalvelukeskus, jonne palkataan sitten niitä oikeita asiantuntijoita. Koska oikeat asiantuntijat haluavat lähes aina asua pk-seudulla ja koska lähes kaikki haluavat tehdä siistiä sisätyötä ovat he resurssina halpaa kuin saippua - ei vain pidä tehdä sitä megaluokan erehdystä että solmii vakituisen työsuhteen.
Kun asiakas esittää hankalan (ja mieluummin vielä yhteiskunnan varoja säästävän kysymyksen), niin virkailija/informaatikko soittaa sitten call center -tyyyppiseen avokonttoriin, josta vastaus kinkkiseen kysymykseen pitää antaa heti tai äärimmäisissä poikkeustapauksissa 24 tunnin kuluessa. Tämä call center voisi olla vaikka uusi BTJ:n liiketoiminta (oikeasti kirjastoihmiset arvostavat BTJ:tä paljon enemmän kuin julkista puolta, sillä vain yksityinen voi olla itsenäinen ja kun yksityisellä kontttorityön tehokkuus on 70 % luokkaa on se julkisella puolella luokkaa 30 %).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti