Työssäolevan tärkein ominaisuus?

Aloin pohtia mikä voisi olla työtätekevän (tarkoitan tässä aivan kaikkia, työtehtävistä riippumatta) tärkein ominaisuus ja löysin työvoimatoimiston sivuilta tällaisen:

HYVÄN TYÖNTEKIJÄN OMINAISUUDET

Tarvitsee tiettyjä perus- ja erityistaitoja, joita voidaan soveltaa monipuolisesti.

Ei ole sidottu yksittäiseen ammattiin tai työpaikkaan

Vantaan työvoimatoimisto

Ammatillinen erityisosaaminen ja valmius

Ammatillista osaamista on jatkuvasti päivitettävä. Vain siten voi varmistaa itselleen työtilaisuuksia alati muuttuvassa työelämässä.

Tavoitteellisuus

Motivoi työskentelemään pitkäjänteisesti.

Yrittämis- ja itsensä kehittämishalu

Itsensä markkinointi ja esilläpito ovat apuja, joita tarvitaan työelämässä.

Luovuus

Luovuutta arvostetaan ammatissa kuin ammatissa.

Kommunikointi ja kielitaito

Kielitaitoisilla henkilöillä on erittäin hyvät mahdollisuudet kansainvälistyvillä työmarkkinoilla.

Tietotekniset valmiudet

Osattava hyödyntää tietotekniikkaa työtehtävissään.

Yhteistyöhalu- ja ryhmätyöskentelytaito

Monet tiimit ja projektiryhmät ovat itseohjautuvia, eikä niillä ole esimiesporrasta valvomassa.

Ongelmanratkaisu

Kyky itsenäisesti ratkaista ongelmia.

Asiakaslähtöisyys

Asiakkaan toiveet ja tarpeet ohjaavat toimintaa. Palveluhalu.

Sopeutumiskyky

Kyky mukautua työtehtävien muutoksiin, joustavuus.

Tulevaisuudenusko

Vahva usko omiin kykyihin sekä ponnistaa eteenpäin. Optimistinen yrittämishalu yhdistettynä osaamiesen

avaa tien menestymiseen.

Fyysinen työkyky

Hyvä fyysinen kunto on työssä ja vapaa-aikana jaksamisen perusta.

Ympäristötietoisuus

Jokapäiväisessä toiminnassa on otettava huomioon ympäristön hyvinvointi sekä eettiset että esteettiset

seikat.

Minusta nuo ovat aika hyviä asioita jokainen.

Jetimiehen mietteitä 10.

Tämä Jetimies kokee nyt vaikeuksia jäsentää asioita. Pitäisi vallata mielensä sopukoista iso pöytä ja levittää hajallaan olevat ajatukset ja (fyysisessä tilassa oleva) materiaali ja pistää ne järjestykseen:
nyt tämä, sitten tämä, sitten tämä, tähän tarvitaan lisää tietoa jne.

Mutta toisinaan on vaikea ryhtyä sanoista tekoihin ja on helpompi mennä tekemään jotakin konkreettista, kuten hyllyttämään.

Osaamisen kehittäminen työyhteisössä 19.4.2011 ELY-keskus

ELY-keskukseen on kokoontunut reilu 20 kirjastoammattilaista ympäri Suomen. Kouluttajana toimii Heljä Hätönen.

Kirjaan tähän poimintoja ja ajatelmia.

Joka puolella tehdään parhaillaan tai suunnitellaan osaamiskartoituksia. Ja mitä pidemmälle päivä etenee, huomaan toivovani, että tämä (varsin hyvä koulutus) olisi ollut jo pari vuotta sitten. Olemme menneet suoraan sanottuna perse edelle puuhun. Mutta osaamiskartoiksen tekeminen vaikeamman kautta oli kyllä opettava kokemus.

Monissa paikoissa ollaan myös pohtimassa erilaisia, uusia tapoja tehdä töitä, sekä samantyyppisiä muutoksia mitä Tapiolassa ollaan tekemässä. Työt muuttuvat tai lisääntyvät, joten on kehittämisen aika. Mahtavaa sanon minä!

Jossakin pohditaan palveluperiaatteita (onkohan Espoon kirjastoissa käytetty kyseistä termiä?) ja se kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitkä ovat meidän palveluperiaatteemme?

Yhdessä paikassa kirjaston henkilökunta on keskittynyt "lainauspalveluihin" ja tietopalvelu on on lähes olematonta. Haasteellinen tilanne, sillä "halutaan palvella omalla, totutulla tavalla" on muuri, jonka yli ei helpolla pääse. Pääsee toki, mutta se vaatii sinnikkyyttä :)

Yhdellä alueella on tultu sellaiseen päätelmään, että kanta-asiakkaat katoavat. Ja tilalle tulee... En tiedä. Minusta ei ainakaan vaikuta siltä, että kantikset katoaisivat.

Kehitystarpeet lähtevät aina organisaation visiosta, strategiasta ja tavoitteista. Yksilön kehittymishalujen pitäisi olla kytköksissä organisaation tarpeisiin. Tietysti muutkin,  ei suoranaisesti organisaation tarpeisiin liittyvät kehittymishalut ovat hyvä asia, kunhan rinnalla on organisaation tarpeisiin liittyviä koulutuksia. Mutta lähes kaikki osaaminen on kuitenkin hyödyllistä ja mahdollisesti kytkettävissä kirjastomaailmaan.

Koska olen huonosti lukenut läksyni, enkä siis muista sen tarkemmin Espoon kirjaston strategiaa, en muista minkälaisia osaamisen tarpeita meidän strategiastamme nousee. Itse asiassa en muista että olisimme hirveästi miettineet strategiaa osaamistarpeiden kautta. Millä osaamisella saavutamme suunnitellut tulevaisuuden?

Keskustelemme koulutuksista ja ihmisten halusta mennä koulutuksiin. Toiset haluavat koulutukseen ja menevätkin, osa taas ei oikein millään innostu koulutuksista. Hätösen mielestä esimiehet usein lähtevät keskustelemaan asiasta väärällä tavalla. Menisitkö ei vie vastentahtoista kohti uuden oppimista, mutta milloin sinulle sopisi, tai nämä meidän tulevat tarpeemme ovat (en nyt enää muista tarkkoja lauseita, joten ovat siis minun säveltämiäni sanoja, mutta sisällön pitäisi olla oikea) sellaisia, että meidän täytyy varmistaa sinun osaamisesi.

Itse lähtisin sopimaan koulutuksia ajatellen myös jaksamista. Esim. 3 koulutusta olisivat puhtaasti ammatillisia ja omaan työhön liittyviä, mutta vuodessa voisi olla myös muutama koulutus, jotka voisivat olla kiinnostavia ja hauskoja, vaikka eivät ammatillisesti niin tärkeitä olisikaan. Mutta minusta se lisäisi jaksamista. Vaikka en elokuvavalintaa teekään, niin olisi kiva kuulla elokuvia käsittelevä luento. Ihan vaan siksi kun tykkään leffoista :)

"Koulutusvastaisuuteen" Hätösellä on hyvä lääke: Haluatko tehdä loppu-urasi sitä mitä teet tänään? Njaa, jos siihen tulee vastaus Kyllä! niin täytyy pohtia onko se ylipäätänsä mahdollista. Harvemmin nykyaikana on. Ennen kadunlakaisijat lakaisivat harjalla, mutta nykyisin surruutetaan puhaltimella.

Koulutuksiin osallistuminen tai oikeammin osallistumattomuus voi synnyttää myös kokemuksen syrjinnästä. Vaikka itse ei halua mennä, niin se että joutuu aika ajoin tuurailemaan muita, voi herättää ajatuksen, että just joo, ne pääsee koko ajan koulutuksiin ja kaikkeen kivaan ja minä en! Vääryyttä!

Osaamisen kannalta yksilökeskeinen ajattelu on muutenkin riskialtista. Mitä enemmän keskittyyy yhteen osaamiseen ja suhtautuu siihen vielä suojelevasti, tulee luoduksi raja-aitoja itsen ja muun työyhteisön välille. Minusta osaamisen jakaminen on siinä mielessä varsin hieno asia, että vaikka sitä kuinka jakaa, se ei lopu. Ja loppupeleissä opettaessaan muille, oppii itsekin. Tai ainakin usein saa syvemmän käsityksen käsillä olevasta asiasta.

Omien asenteiden ja toimintatapojen tarkkailu on kaikin puolin suositeltavaa. Jos joku toteaa, että kokoukset on huonoja, niin minä kysyisin, että olitko sinä itse tekemässä siitä huonoa? Eiväthän ihmiset ole näiden asioiden ulkopuolella, vaan jokainen paikalla oleva tekee tilanteesta, kokouksesta ja työpäivästä sellaisen millainen siitä tuleee.

Jetimiehen mietteitä 9.

Yritän kovasti vähentää paperin käyttöä (kuten kaikki kolleegani varmasti ovat huomanneet), mutta täysin ongelmatonta se ei ole.

Papereiden selaus ja niiden hallinta tuntuvat olevan helpompaa (ainakin minulle) kuin koneella tai verkossa olevien tiedostojen hallinta. En ole kertaakaan tulostanut lähipäivien materiaaleja, enkä juuri mitään muutakaan opiskeluun saatua materiaalia ja ehkä juuri siksi Jetimies tuntee itsensä hämmentyneeksi ja melkeinpä eksyneeksi. Ja lumetkin ovat sulaneet.

Missä mennään? Mitä tehtäviä pitäisi tehdä ja mihin mennessä? Mitä kaikkea materiaalia minulla nyt oikein on?

Paperisen materiaalin voi levittää pöydälle, mutta ainakin Jetimiehellä on vaikeuksia hahmottaa virtuaalisella työpöydällä olevaa materiaalia. Vai onko ongelmana liian pieni näyttö?

Mitä on kirjaston pääoma, ja missä se sijaitsee?

Kirjaston aineiston voi ajatella olevan jonkinlainen liha, mutta luuranko joka pitää kaiken kasassa, on kai kuitenkin ihmisillä oleva osaaminen.

Tämän osaamisen ei pitäisi olla riippuvainen rakennuksen fyysisestä olemuksesta, ihmisen sijainnista tilassa, vaan se sijaitsee kirjastossa, koko tilassa. Ainakin niin kauan kuin ihminen kykenee jakamaan osaamisensa. Tämä osaamisen jakaminen päättyy vasta sitten kun kyseinen henkilö on poistunut kirjastosta. Ja mitä parasta, osaamista voidaan jakaa muille, jolloin he voivat jakaa sitä eteenpäin.

Tilanteessa jossa henkilökuntamäärä ei riitä työpisteiden päivystyksen kokonaisvaltaiseen ylläpitoon, on ainakin kaksi mahdollisuutta: lisätä henkilökuntaa tai vähentää työpisteitä. Paras keino ei välttämättä ole henkilökuntamäärän lisääminen, jos palveluntarve on vähentynty. Tässä vaiheessa täytyy olla rohkeutta katsoa tosiasioita silmiin ja myöntää, jos asia on näin. Itsetarkoituksellinen aukiolo ilman asiakkaita ei voi olla millään tavalla mielekästä. (Ellei organisaation toiminnan painopiste ole "säilytyksessä" ja arkistoinnissa.)

Jos taas palvelua tarvitaan, täytyy pohtia muita ratkaisuja. Voiko työpisteitä vähentää? Jos niitä vähentää, heikentääkö se palvelua? Vähentäminen kuulostaa ehkä radikaalilta, mutta käyttännössä se voi tarkoittaaa esim., että kaksi pistettä yhdistetään yhdeksi.

Vaakakuppi voi olla seuraavanlainen:
kaksi työpistettä, joissa on vain hetkittäin päivystys, tai yksi työpiste, josta asiakas tietää saavansa aina palvelua.

Tämä teksti loppuu tähän, koska osaamistani kaivataan muualla.