ELY-keskukseen on kokoontunut reilu 20 kirjastoammattilaista ympäri Suomen. Kouluttajana toimii Heljä Hätönen.
Kirjaan tähän poimintoja ja ajatelmia.
Joka puolella tehdään parhaillaan tai suunnitellaan osaamiskartoituksia. Ja mitä pidemmälle päivä etenee, huomaan toivovani, että tämä (varsin hyvä koulutus) olisi ollut jo pari vuotta sitten. Olemme menneet suoraan sanottuna perse edelle puuhun. Mutta osaamiskartoiksen tekeminen vaikeamman kautta oli kyllä opettava kokemus.
Monissa paikoissa ollaan myös pohtimassa erilaisia, uusia tapoja tehdä töitä, sekä samantyyppisiä muutoksia mitä Tapiolassa ollaan tekemässä. Työt muuttuvat tai lisääntyvät, joten on kehittämisen aika. Mahtavaa sanon minä!
Jossakin pohditaan palveluperiaatteita (onkohan Espoon kirjastoissa käytetty kyseistä termiä?) ja se kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitkä ovat meidän palveluperiaatteemme?
Yhdessä paikassa kirjaston henkilökunta on keskittynyt "lainauspalveluihin" ja tietopalvelu on on lähes olematonta. Haasteellinen tilanne, sillä "halutaan palvella omalla, totutulla tavalla" on muuri, jonka yli ei helpolla pääse. Pääsee toki, mutta se vaatii sinnikkyyttä :)
Yhdellä alueella on tultu sellaiseen päätelmään, että kanta-asiakkaat katoavat. Ja tilalle tulee... En tiedä. Minusta ei ainakaan vaikuta siltä, että kantikset katoaisivat.
Kehitystarpeet lähtevät aina organisaation visiosta, strategiasta ja tavoitteista. Yksilön kehittymishalujen pitäisi olla kytköksissä organisaation tarpeisiin. Tietysti muutkin, ei suoranaisesti organisaation tarpeisiin liittyvät kehittymishalut ovat hyvä asia, kunhan rinnalla on organisaation tarpeisiin liittyviä koulutuksia. Mutta lähes kaikki osaaminen on kuitenkin hyödyllistä ja mahdollisesti kytkettävissä kirjastomaailmaan.
Koska olen huonosti lukenut läksyni, enkä siis muista sen tarkemmin Espoon kirjaston strategiaa, en muista minkälaisia osaamisen tarpeita meidän strategiastamme nousee. Itse asiassa en muista että olisimme hirveästi miettineet strategiaa osaamistarpeiden kautta. Millä osaamisella saavutamme suunnitellut tulevaisuuden?
Keskustelemme koulutuksista ja ihmisten halusta mennä koulutuksiin. Toiset haluavat koulutukseen ja menevätkin, osa taas ei oikein millään innostu koulutuksista. Hätösen mielestä esimiehet usein lähtevät keskustelemaan asiasta väärällä tavalla. Menisitkö ei vie vastentahtoista kohti uuden oppimista, mutta milloin sinulle sopisi, tai nämä meidän tulevat tarpeemme ovat (en nyt enää muista tarkkoja lauseita, joten ovat siis minun säveltämiäni sanoja, mutta sisällön pitäisi olla oikea) sellaisia, että meidän täytyy varmistaa sinun osaamisesi.
Itse lähtisin sopimaan koulutuksia ajatellen myös jaksamista. Esim. 3 koulutusta olisivat puhtaasti ammatillisia ja omaan työhön liittyviä, mutta vuodessa voisi olla myös muutama koulutus, jotka voisivat olla kiinnostavia ja hauskoja, vaikka eivät ammatillisesti niin tärkeitä olisikaan. Mutta minusta se lisäisi jaksamista. Vaikka en elokuvavalintaa teekään, niin olisi kiva kuulla elokuvia käsittelevä luento. Ihan vaan siksi kun tykkään leffoista :)
"Koulutusvastaisuuteen" Hätösellä on hyvä lääke: Haluatko tehdä loppu-urasi sitä mitä teet tänään? Njaa, jos siihen tulee vastaus Kyllä! niin täytyy pohtia onko se ylipäätänsä mahdollista. Harvemmin nykyaikana on. Ennen kadunlakaisijat lakaisivat harjalla, mutta nykyisin surruutetaan puhaltimella.
Koulutuksiin osallistuminen tai oikeammin osallistumattomuus voi synnyttää myös kokemuksen syrjinnästä. Vaikka itse ei halua mennä, niin se että joutuu aika ajoin tuurailemaan muita, voi herättää ajatuksen, että just joo, ne pääsee koko ajan koulutuksiin ja kaikkeen kivaan ja minä en! Vääryyttä!
Osaamisen kannalta yksilökeskeinen ajattelu on muutenkin riskialtista. Mitä enemmän keskittyyy yhteen osaamiseen ja suhtautuu siihen vielä suojelevasti, tulee luoduksi raja-aitoja itsen ja muun työyhteisön välille. Minusta osaamisen jakaminen on siinä mielessä varsin hieno asia, että vaikka sitä kuinka jakaa, se ei lopu. Ja loppupeleissä opettaessaan muille, oppii itsekin. Tai ainakin usein saa syvemmän käsityksen käsillä olevasta asiasta.
Omien asenteiden ja toimintatapojen tarkkailu on kaikin puolin suositeltavaa. Jos joku toteaa, että kokoukset on huonoja, niin minä kysyisin, että olitko sinä itse tekemässä siitä huonoa? Eiväthän ihmiset ole näiden asioiden ulkopuolella, vaan jokainen paikalla oleva tekee tilanteesta, kokouksesta ja työpäivästä sellaisen millainen siitä tuleee.
Huomenta
VastaaPoistaKirjaston strategia ei iske sinuun, sinun työtodellisuuteesi kun et kerran sitä muista! tämä on yksi minun teeseistäni.
Strategia tulee ensin ja siitä johdetaan osaaminen ja perustehtävä, ei toisin päin! tämä taas teesejäni.
Mietin kovasti juuri nyt että mikä on minun "keppihevoseni" jolla yritän ratsastaa ajasta toiseen. En kuule itseäni. Sinut kyllä kuulen.
Nimekkeen muutokset lienevät sitten oikean suuntaisia: palvelupäällikkö! eli palvelut keskiöön.
Kaikista mielenkiintoisinta on miettiä mikä on asiakkaan kirjastovisio. No, en minäkään asiakkaana mieti organisaatioiden visioita vaan olen kiinnostunut saamaan haluamani haluamallani tavalla ja tyytyväisyyttäni lisäten. Mitä kirjastoon tuleva haluaa?