Uuden äärellä: Suur-Espoonlahti

Huhut kuolemastani ovat ennenaikaisia ja suuresti liioiteltuja. No ei, ei sellaisia kai ole ollutkaan, mutta olen aina halunnut sanoa noin. Blogini sen sijaan on ollut lähes henkihievereissä. Mutta nyt, sen sijaan että blogi olisi siirtynyt ajasta bittikadotukseen, olen löytänyt itseni Espoonlahdesta, itselleni tuntemattomalta alueelta toisenlaisesta todellisuudesta. Pienen ja suuren välistä. Koska tilanne on (ainakin) tietyiltä osin uusi, tarvitsee minun miettiä asioita. Ajattelu, vaikka edes pieni sellainen, ei ole koskaan haitaksi. Siksipä yritän elvyttää tämän alustan takaisin elävien kirjoihin.

Suur-Espoonlahti, enemmän kuin osiensa summa.

Espoonlahdesta löytyvät Nöykkiön, Saunalahden ja Soukan kirjastot. Kivenlahden kirjasto on toistaiseksi kiinni. Sisäilma ja sen ongelmat.

Työskentely täällä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin edellisessä paikassa Entressen kirjastossa. Koko on pienempi, mutta se ei ole koko totuus. Vaikka näillä kolmella keskenään erikokoisella kirjastolla on ilmeisesti omat henkilökuntasa, ihmiset sukkuloivat kirjastojen välillä, aika lailla samalla tavalla kuin isossa kirjastossa tehdään vuoroja eri tiimien/osastojen välillä.
Suur-Espoonlahdessa osastojen välimatkat vain sattuvat olemaan erittäin isot. Seinät kaukana toisistaan ja katto korkealla.

Kuten aina, siirryttyäni uuteen paikkaan, yritän hahmottaa sitä missä olen. Useimmiten se on kuin kulkisi hämärän rajalla. Niille jotka siellä asuvat, rajat tuntuvat olevan selkeitä. Tuo tekee tuota, minä tätä ja näin meillä toimitaan.

Nyt minä yritän tehdä jonkinlaista vastuualuekarttaa. Mutta koska pelkkä listaus vastuista ei oikeastaan riitä -pitäisi tuoda näkyväksi se miten kaikki liittyy kaikkeen- olen huomannut pohtivani miten erilaisia asioita voisi pistää järjestykseen ilman arvotusta.

Ykkösenä on tila? Ehkä. Asiakas tilassa? Tänään, käydessäni autiossa Kivenlahden kirjastossa, huomasin ajattelevani, että tyhjänä tämä on vain autio tila, mutta myös ilman tilaa jää jotakin puuttumaan. Tila minne ihminen pääsee. Mutta sitten on myös olemassa virtuaalinen tila. Äh. No, jos unohdetaan verkko ja sen tuomat mahdollisuudet, niin aukioleva fyysinen tila, jossa ihminen voi viettää aikaansa. Se on tärkeä. Ja sen ylläpitämiseen tarvitaan tiettyjä asioita. Ja siellä pitää olla aineistoa. Ja tekemistä. Ja ihmisiä kokemaan ja käyttämään sitä tilaa.

Kuuluuko ääntä, jos kirja putoaa lattialle tyhjässä kirjastossa?