Aloitin blogin pitämisen melkein 10 vuotta sitten, taisin silloin suorittaa JET-tutkintoa, ja halusin kirjata ylös mietteitäni. Kun vuonna 2013 siirryin Tapiolasta Leppävaaran alueelle, oman tekemisen tarkkailu oli minulle tärkeää. Ehkä oppisin jotakin. Sellon kirjastoon siirtymistä voi pitää oman esimiehisyyden kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeänä askeleena.
Tapiola oli tuttu ja turvallinen, siitä oli tullut liiankin kodinkaltainen tila. Se ei oikeastaan vaatinut minulta mitään. Selloon siirtymisen aikoihin kirjastoissa alkoi tapahtua isoa muutosta siinä mitä kirjastopalvelut ovat. Jo aikaisemmin oli varmasti tapahtunut muutoksia, yhtenä tärkeänä ja vaikuttavana askeleena nuorison tuleminen kirjastoon ja siihen reagointi luomalla heille oma osasto. Sellossa oli nuorten osasto.
Oltuani vähän aikaa Sellossa, samoissa hommissa kuin Tapiolassa, lainaustoimiston esimiehenä (vai miksiköhän sitä silloin kutsuttiin, en muista), sain tilaisuuden, josta alkoi vahvasti oma kasvu. Tapiolassa oli juuri lähtöni jälkeen käynnistetty Espoon kirjastojen ensimmäinen paja ja nyt minulle tarjoutui tilaisuus käynnistää Sellon pajatoiminta. Siitä alkoi uuden opettelu. Ja oppimen.
Olin nelisen vuotta Sellossa ja sitten siirryin Entresseen. Oli tiedossa, että olisin Entressessä vain vuoden, mikä oli mielestäni silloin (ja edelleen) omituinen ratkaisu. Mutta sinne sitten. Sen vuoden aikana ihmettelin taas mielestäni omituista tiimirakennetta, joka tuntui olevan täysin keinotekoinen ja siinä vaiheessa kukaan ei oikein osannut kertoakaan minulle syitä tiettyihin olemassaoleviin ratkaisuihin. Sen vuoden aikana siirrettiin pajan paikkaa ja tuotiin hieman ryhtiä ja näkyvyyttä pajaan. Asiakkaita alkoi virrata mukavasti.
Sellon ja Entressen aikana erityisesti kieliharjoittelijoiden määrä lisääntyi suorastaan dramaattisesti. Kuten oikeastaan muidenkin harjoittelijoiden määrät. Entressessä tuntui, että toisiaan en ehdi tehdäkään muuta kuin vastailla harjoittelijoiden soittoihin.
Seurava askel - taas kohti tuntematonta.
Entressestä siirryin Espoonlahteen, joka on maantieteellisestikin minulle täysin vierasta aluetta. Taisi olla toinen päivä kun kotiin lähtiessäni huomasin lähteneeni ajamaan aivan väärään suuntaan, niin hyvin tunsin alueen :)Vieraan alueen lisäksi kirjastoissa oli sellaisia ihmisiä, joita en juurikaan tuntenut. Ja kun vastuulleni tulivat lapset ja nuoret (sekä taas paja). oli todellakin oudon äärellä.
Mutta siitä sitten seuraavassa kirjoituksessa lisää.
Mutta kysymykseen miksi kirjoitan tätä? Koska milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Viime vuonna en kirjoittanut mitään, löysin muutaman luonnoksen, mutta en koskaan saanut/ehtinyt tms. kirjoittaa niitä valmiiksi. Nyt kun olemme Espoossa muutenkin uuden äärellä, niin on aika taas aktivoida aivot.
Espoonlahteen siirtymisen jälkeen olisi kannattanut heti ryhytä kirjoittamaan ja reflektoimaan omia tekemisiä, mietteitä ja todellisuutta, jonka keskellä olen.
Näin nyt siis herätän KirjastoMikon henkiin. Siinä oli pikakelaus omaan lähihistoriaan. Toivottavasti saan otettua itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua jatkossa mietteitäni ylös. Jos ei muusta syystä, niin siitä, että ehkä se auttaa minua löytämään perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti