Esimiehen työ on kokemukseni mukaan lähempänä palvelijan roolia. Tämä on asia, jota alaiset eivät aina ehkä ymmärrä tai tiedä.
Päätösten, ovat ne sitten helppoja tai vaikeita, päämäärinä ovat ratkaisut, joiden tarkoitus on helpottaa työntekijöiden mahdollisuuksia suoriutua töistään parhaalla tavalla. Mutta työpaikassa jossa on enemmän kuin yksi työntekijä, saattaa tässä vaiheessa tulla ristiriitoja.
Täydellisessä maailmassa resurssit olisivat loputtomat, mutta koska todellisuus on se mikä se on, resurssien paras mahdollinen jakaminen on yksi tärkeä osa tätä palvelijan roolia. Resurssien paras jako ei useinkaan tarkoita tasa-jakoa, vaan jakoa tarpeiden mukaan. Esim. siirretään henkilöstöä sinne missä sitä eniten tarvitaan. Tähtäimen pitää olla kokonaisuudessa, ei voi eikä saa olla niin, että yhdessä paikassa henkilöstöä on liikaa ja toisessa liian vähän. Entä jos vaihtoehtona on, että molemmissa on liian vähän? Sitten pitää pohtia muita ratkaisuja. Yhtenä ratkaisuna on resurssien kohdentaminen yhteen paikkaan, jolloin varmistetaan paitsi palvelu, niin mikä tärkeintä, henkilöstön jaksaminen.
Tuo siis ellei muita ratkaisuja keksitä. Esimiestyön tekee hankalaksi se, että aina kaikkia ratkaisuihin vaikuttavia tekijöitä ei voi kertoa henkilökunnalle.
Tämä Jetimies miettii kovasti asioita, mutta käyttää niitä mietteitä kovin vähän opiskelutehtävien hoitamiseen. Vaikka emmehän me opiskele opiskelun vuoksi, vaan oppimisen ja ajatusten.
Huomenta
VastaaPoistaMielenkiintoista "ei voi eikä saa olla niin, että yhdessä paikassa henkilöstöä on liikaa ja toisessa liian vähän. " mutta kun ihmiset eivät ole mitattavissa määrinä, laatuina tms. eli minusta on usein tuollainen tilanne - ainakin kun katsoo oman työtaakan alta toisen työtä: sinulla on aina vähemmän hommia kuin minulla; vaikken minä sitä ääneen kenellekään sano (enhän ole höpö).
Ja ihmisten työaikä sitoo heitä paikalleen eri tavoin, joten senkään takia ei meitä voi siirrellä "tarpeen mukaan" tai laskennallisesti.
Johtamisesta siis on kyse: miten johdan ihmiset tekemään sen minkä he haluavat tehdä ja mikä on "kirjaston" hyväksi.
Miksi ihmiset eivät olisi mitattavissa määränä? On yksi, kaksi tai viisi ihmistä.
VastaaPoistaTämän huomaa hyvin kirjastossa, jossa henkilökuntamäärä riittää juuri ja juuri kirjaston pyörittämiseen.
Näin työntekijänä olisi kiinnostavaa tietää mitkä ovat ne seikat, joita ei voi kertoa työntekijöille? Ainoa minulle mieleen tuleva on toisen työntekijän henkilökohtaiset asiat, mutta jos ne huomattavasti vaikuttavat ko. henkilön työpanokseen, on taas sen toisen työntekijän helpompi ymmärtää mistä on kysymys, jos ne seikat on edes pääpiirteittäin tiedossa. Muuten tulee puhuttua selän takana että sitä taas suositaan kun ei sen tartte koskaan tehdä tätä.
VastaaPoistaKyllähän ne nimen omaan ovat niitä henkilökohtaisia asioita. Myös uusia asioita ja tulevia muutoksia on mielestäni hyvä pohtia ensin johdon kanssa, koska helposti ensireaktiot ovat sellaisia, että ellei itse ole pohtinut asiaa, ei tiedä mitä vastata näihin reaktioihin. Ja usein ensireaktio asiaan kuin asiaan on "suojautuminen".
VastaaPoistaMutta pohtimiset eivät ole päätöksi tai ratkaisuja.