Laitoin tammikuussa kuvan Organisaatiokeskeisen ja Prosessikeskeisen ajattelutavan (toimintatavan) eroista. Minulla on ainakin kuvitelma, että suurin osa organisaatioista haluaa toimia prosessikeskeisen ajattelutavan mukaan, mutta halu ja toive ovat usein aivan toinen asia kuin käytäntö. Halu ja toive ovat lähtölaukaus, mutta siinä voi myös käydä niin, että asia jää ensimmäiseen askeleeseen.
Organisaatiokeskeinen ajattelutapa: Ongelma ihmisten asenteissa.
Prosessikeskeinen ajattelutapa: Ongelma työprosesseissa.
Koska mikään asia ei ole mustavalkoista, niin ongelma voi olla molemmissa. Mutta se mikä on helpompi korjata, on työprosessi. Jos mitkään muutokset eivät paranna lopputulosta, ongelma saattaa olla asenteissa. Niitä taas on vaikea muuttaa. Ei työprosessienkaan muuttaminen mutkatonta ole. Mennyt painaa paljon. "Me ollaan aina tehty näin ja tää toimii hyvin", on asenne joka sitten taas vaikuttaa prosessin muuttamiseen. Tässä vaiheessa tarvitaan kovaa päätä, jotta työprosessin muuttaminen onnistuu.
Organisaatiokeskeinen ajattelutapa: Arvioidaan työntekijää
Prosessikeskeinen ajattelutapa Arvioidaan prosessin sujuvuutta.
Todellisuudessahan molempia on arvioitava. Parhainkaan prosessi ei toimi, ellei sitä tekevällä ihmisellä ole tarvittavaa tietotaitoa tai motivaatiota.
Organisaatiokeskeinen ajattelutapa: Löytyy parempia työntekijöitä
Prosessikeskeinen ajattelutapa: Prosessia voi parantaa
Yksityisellä puolella molemmat ajattelutavat voivat olla mahdollisia, mutta kunta-alalla organisaatiokeskeinen ajattelutapa on erityisen hankala: vaikka työntekijän motiivi olisi nollassa eikä hommat suju, potkujen saaminen on vaikeaa. Tässä olisi tietysti hyvä esim. motivoida henkilöä, mutta kunta-alalta puuttuu tärkeät motivaattorit: rahallinen palkitseminen ja ylimääräisten vapaiden antaminen. Espoon kaupunkin teki kaikenlisäksi melkoisen tyhmä ratkaisun poistamalla ns. kalkkisloman.
Organisaatiokeskeinen ajattelutapa: Teen omat työni.
Prosessikeskeinen ajattelutapa: Hoidetaan työt yhdessä.
Tämä on yksi asia, missä ajattelutapojen erilaisuus näkyy. Ehkä tässä on myös jotain kansallista, ainakin perinteisesti me olemme pärjänneet yksilökeskeisissä lajeissa. Omalla kohdallani kesti hyvinkin pitkään vaihtaa ajatusmallia. Lähtökohtaisesti tuntuu siltä, että Kunhan minä nyt hoidan omat hommani -asenne on helpompi, mutta tässäkin kyse taitaa olla pelkästään opitusta. Jos organisaatioon tultaessa on jo käytössä Hoidetaan työt yhdessä asenne, niin silloin siihen varmaankin oppii suoraan? Tiimityöskentelyllä on paljon etuja, mutta se on aluksi myös haastavampaa, niinhän muiden huomioiminen on aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti