Ajatukset alkavat jäsentyä. Tai sitten kuvittelen niin. Mitä ilmeisimmin joistakin tehtävistä ei selviä muutoin kuin kirjoittamalla tyhjänpäiväinen raportti tai selonteko siitä miten asiat ovat. Pahimmilliaan Jetimiehestä siis koulutetaan virkamiestason tekstinvääntäjä, joka tekee vähintään 20 sivuisen, jokseenkin tyhjänpäiväisen selonteon, joka haudataan espoolaiseen ikiroutaan.
Esimerkkinä voisin mainita Projektioppaan. Sen pituus on n. 40 sivua, josta n. 30 sivua on turhaa, mutta taiten tehtyä jargoania. Toinen, vielä kunniakkaampi teos on kaupungin verkkosivujen tarjouspyyntö, jonka pituus on yli 300 sivua. Ellen väärin muista, kielitoimisto kommentoi vähän aikaa sitten , että esim. lakiteksti on liian vaikeaa, että ne kenelle se on tehty (eli kansa) ei ymmärrä tekstiä.
Ja aikaisemmista opinnoista muistan, että jargonin poisjättäminen on rangaistava teko.
Tuo 300 sivua on jo melko ennätyksellinen suoritus. Ehkä tavoitteena onkin, että tarjouskilpailun voittaa se, joka ensimmäisenä kykenee lukemaan koko dokumentin...
VastaaPoistaVaan tämä stereotypia julksihallinnosta pitää valitettavan hyvin paikkansa. Esimerkkinä Helsingin yliopiston kirjaston 70 sivuinen kokoelmapolitiikka. Saman asian kun voi sanoa yhdellä lauseella: "Kirjasto tarjoaa käyttäjiensä tarvitsemat kokoelmapalvelut".
No ehkä 5-10 sivuun tiivistäminen voisi olla realistisempaa...
Kuulemani mukaan muutama erilaisia autoja tarjoava liike, jota on kysytty mukaan kaupungin kilpailutuksiin, on vastannut, että siinä ajassa minkä pelkän tarjouksen lukeminen veisi, he ehtivät myydä useampia autoja. Joten.... ovat jättäneet siis koko jutun väliin.
VastaaPoista