Ihan mitä tahansa duunia voi tehdä huonosti tai hyvin. Se mikä ratkaisee, on asenne. Kun muutamia kertoja asioi jonkun asiakaspalvelijan kanssa, oppii aika nopeasti tuntemaan minkälainen kokemus on tiedossa. Itse välttelen tiettyjä kasvoja, siirryn vaikka toiseen jonoon, jos tiedän etten pidä siitä miten homma toimii. Tai pahemmassa tapauksessa siirryn käyttämään toista kauppaa.
Ja taas joihinkin kassoihin sitä vaikka jonottaa, kun tietää että kokemus on miellyttävä. Nykyään olen ihan fiiliksissä nähdessäni pari Metrolehden jakajaa. Toinen on maahanmuuttaja, jolla ei ilmeisesti ole kovinkaan hyvä suomen kieli, mutta hymy ja Ole hyvä, ovat aina tarjolla. Toinen taas on melkein rasittavuuteen asti höpöttävä miekkonen, joka kyselee kuulumisia, toivottavaa hyvää matkaa, päivittelee maaillman menoa jne.
Yhteistä heille on lostava asenne huolimatta siitä, että duuni ei ole kummoista, eikä palkka arvatenkaan ainakaan. Ilmaislehden jaonkin voi tehdä niin monella tapaa. Hymy ja hyvä asenne, siitä on hyvä asiakaspalvelu tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti