Ainakin Espoon kirjastoissa panostetaan koulutuksiin lähes häkellyttävissä määrin. On valtavan hyviä koulutuksia ja valtavan hyviä kouluttajia. Jee sanon minä, mutta sanon myös että mutta.
Tekisi mieli väittää, että koulutus ja sitä tarvitsevat eivät usein kuitenkaan kohtaa. Menevät ristiin. Ne superosaajat jotka tietävät ja osaavat eniten, näyttävät useimmiten olevan myös niitä, jotka käyvät koulutuksissa. Ymmärrettävää kyllä, mutta ehkä johtajien ja esimiesten pitäisi olla enemmän kiinnostuneita siitä ketkä koulutusta saavat, kuin se kuinka mielenkiintoinen koulutus on kyseessä. Sillä mielenkiintoisia ne useimmin ovat.
Mitä enemmän superosaaja osaa, sitä vaikeampi muiden, vähemmän osaavien on tuoda itseään ja omaa osaamistaan esiin. Tai kasvattaa sitä, sillä käytännössä käy monesti niin, että mielenkiintoiset tehtävät päätyvät niille jotka ovat sellaisista aikaisemminkin selvinneet.
Ongelma on tietysti kahtaalla: edellä mainituissa seikoissa ja siinä, että se hiljainen, huomaamaton ja ehkä arkakin ihminen ei halua mennä koulutukseen. Häntä pitäisi rohkaista ja ottaa mukaan.
Kannatetaan, esimiesten pitäisi enemmän päättää siitä kuka SAA mennä koulutuksiin eikä aina niin, että kysytään kuka on kiinnostunut. Ja oikeasti jotkut ihmiset täytyisi joskus suorastaan pakottaa koulutukseen, vaikka joutuukin poistumaan omalta mukavuusalueelta esim. toiseen kaupunkiin asti (hui!). Koulutuksiin pääsemiseen pitäisi aina olla tietysti myönteinen asenne, jotta oppisikin jotain eikä hautoisi vaan sitä että tänään työmatka kestääkin yli kymmenen minuuttia... Hankala dilemma.
VastaaPoista