Toisinaan esille nousee ajatus siitä, että kaikkien pitäisi osata kaikki, ainakin kirjastoissa näin tuntuu välillä olevan. Voisivatko kaikki sitten osata kaikkea? Ehkä, en ole varma. Voisi. Minä uskon ihmiseen (vaikka minut läheisesti tuntevat voivatkin olla eri mieltä) ja uskon, että periaatteessa kaikki voivat oppia kaikkea sitä mitä kirjastossa tarvitsee osata jotta hommat sujuvat. Mutta kaikkea mitä kirjastossa tehdään, ei. Minua esim. on aivan turha laittaa tekemään mitään mikä vaatii laskutaitoa.
Hyvä esimerkki siitä, että suutarin kannattaa ehkä pysyä lestissään, on eräs kokemukseni lääkärikäynnistä. Läkkäri hoiti tehtävänsä vallan mallikaasti, mutta ajanvarausten tekeminen ei selvästikään ollut hänen vahvinta osaamisaluettaan. Lääkäri varasi minulle ortopedille ajan Helsingistä. Hienoa. Menin sovittuun aikaan sovittuun paikkaan, mutta kävikin ilmi, että aika oli oikea, mutta kaupunki ja lääkäri olivat vääriä. Helsingin sijasta lääkäri odotti Vantaalla ja selkäspesialistin sijasta minulle varattu lääkäri oli erikoistunut käsiin.
Luultavasti lääkäriaseman vastaannotossa oleva henkilökunta olisi varannut minulle ajan oikeasta paikasta oikealle henkilölle. Ja luultavasti en olisi ollut kovin tyytyväinen vastaannottohenkilökunnan antamaan lääkäripalveluun :)
Yksi tärkeä ammattitaidon osa-alue on tietää milloin ollaan sellaisella alueella, joka ei ole ominta osaamista. Ja ammattitaitoa on myös myöntää se itselleen ja muille. Silloin voi saada apua, oppia uutta ja laajentaa osaamistaan. Tai huomata, että hei, tämä on juttu mitä minä en näemmä opi. Kyse voi tietysti olla motivaatiosta, mutta meidän kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.
Paitsi pikkukirjastojen kirjastolaisten. Te olette sankareita.
Hei, pitkästä aikaa
VastaaPoistaLuulen että kuulen että sinusta toisaalta on hyvä että "kaikki tekee kaikkea" ja toisaalta "kirjastolainen pysyköön leivissä".
Uskon että ihminen oppii sen minkä haluaa. Ja joskus minusta tuntuu että jonkinsorttinen omnipotenssi vaivaa alaa, kirjastolaisia. On tosi vaikea sanoa: en tiedä! en osaa! ja melkein yhtä vaikea on kuulla se sanottavan.
Toivon että kirjastolaiset haluaisivat opetella uusia asioita, ei niitä "kaikkia" joita kirjastoissa jo tehdään (kaikki tekee).
Rakastan sitä että kirjastolaiset ottavat maailman kirjastoon ja tekevät työtä ihmisten (so. asiakkaiden) omissa kirjastoissa.
Onpa kesäinen fiilis
Minä pidän Espoon kirjastoista siitä, että kaikille tunnutaan annettavan mahdollisuus tehdä kaikkea, jos vain on halua. Mutta kaikki eivät halua ja sekin pitäisi hyväksyä.
VastaaPoistaEn aivan täysivaltaisesti usko, että ihminen oppii sen minkä haluaa, sillä ihmisten aivot ovat niin erilaisia. Ja esim. värisokean on hyvin vaikea toimia vaikkapa sähköasentajana.
Itse kai pohdin sitä, että missä tulee raja vastaan: joku haluaisi tehdä jotakin, mutta tulokset eivät yrityksistä huolimatta vakuuta. Jossain vaiheessa on sitten joko hyväksyttävä, että tämän asian opettaminen vie niin paljon resursseja, että se kääntyy itseään vastaan.
Oman rajallisuuden ja osaamisen ymmärtäminen on yksi ammattitaidon tärkeistä kivijaloista. Esimerkiksi tiedonhaussa: milloin kysytty nide on olemassa, mutta minä en vain löydä sitä. "Valitettavasti minä en löydä, mutta kysytään kollegalta apua", on parempi kuin "eioo".
Tekstin innoitti omakohtainen kokemus siitä, että yhden alan ammattilainen on toisen noviisi. Itselläni tulee kaiken aikaa noviisikokemuksia kirjastotyössä.