Kirjasto ja politiikka

Kirjastot ovat neutraaleja paikkoja, noin ainakin perinteisesti. Vähän ehkä vihertäviä ja punertavia, tai  niin on mielikuva ja  miksei, ainakin itselleni tärkeitä juttuja ovat kestävä kehitys ja sosiaalinen tasa-arvo, että sivistys, kulttuuri, tiedon lähteet ja internet ovat kaikkien saatavilla, oli ihmisellä itsellään siihen varaa tai ei.

Eikö se jo ole poliittinen kannanotto?

Kirjasto on poliittinen päätös tarjota edellä mainittuja asioita. Se mitä kirjastoissa tarjotaan esim. luettavaksi, ei taas saisi olla poliittisesti valittua. On näkemys sitten oikealla, vasemmalla tai keskellä,  siitä pitäisi löytyä tietoa.

Mutta ehkä kirjastojen pitäisi olla enemmän poliittisia? Ainakin minun mielestäni. Mikäli poliitikko haluaa heikentää kulttuurilaitoksen, nyt ehkä sitten kirjaston, rahoitusta, minun kirjastona pitäisi älähtää. Äänekkäästi.

Kai Ekholm älähti mallikkaasti. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1454559125441

Tai jos ihmisoikeudet eivät toteudu, niin lisää ääntä.

Minä haluan pitää ääntä paremman maailman puolesta.

Me (kaikki) emme osaa kaikkea.

Toisinaan esille nousee ajatus siitä, että kaikkien pitäisi osata kaikki, ainakin kirjastoissa näin tuntuu välillä olevan. Voisivatko kaikki sitten osata kaikkea? Ehkä, en ole varma. Voisi. Minä uskon ihmiseen (vaikka minut läheisesti tuntevat voivatkin olla eri mieltä) ja uskon, että periaatteessa kaikki voivat oppia kaikkea sitä mitä kirjastossa tarvitsee osata jotta hommat sujuvat. Mutta kaikkea mitä kirjastossa tehdään, ei. Minua esim. on aivan turha laittaa tekemään mitään mikä vaatii laskutaitoa.

Hyvä esimerkki siitä, että suutarin kannattaa ehkä pysyä lestissään, on eräs kokemukseni lääkärikäynnistä. Läkkäri hoiti tehtävänsä vallan mallikaasti, mutta ajanvarausten tekeminen ei selvästikään ollut hänen vahvinta osaamisaluettaan. Lääkäri varasi minulle ortopedille ajan Helsingistä. Hienoa. Menin sovittuun aikaan sovittuun paikkaan, mutta kävikin ilmi, että aika oli oikea, mutta kaupunki ja lääkäri olivat vääriä. Helsingin sijasta lääkäri odotti Vantaalla ja selkäspesialistin sijasta minulle varattu lääkäri oli erikoistunut käsiin.

Luultavasti lääkäriaseman vastaannotossa oleva henkilökunta olisi varannut minulle ajan oikeasta paikasta oikealle henkilölle. Ja luultavasti en olisi ollut kovin tyytyväinen vastaannottohenkilökunnan antamaan lääkäripalveluun :)

Yksi tärkeä ammattitaidon osa-alue on tietää milloin ollaan sellaisella alueella, joka ei ole ominta osaamista. Ja ammattitaitoa on myös myöntää se itselleen ja muille. Silloin voi saada apua, oppia uutta ja laajentaa osaamistaan. Tai huomata, että hei, tämä on juttu mitä minä en näemmä opi. Kyse voi tietysti olla motivaatiosta, mutta meidän kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.

Paitsi pikkukirjastojen kirjastolaisten. Te olette sankareita.

Helmet-kirjasto (t?)

Koska olen töissä HelMet-kirjastossa, (tai ehkä edelleenkin Espoon kirjastossa?) en pysty täysin   irtautumaan asiakkaaksi, enkä siis tiedä millä millä tavoin asiakkaat kokevat HelMet-kirjastot. Onko se yhteinen kirjastoverkko, vai mitä?

Helmet-kirjastoilla on yhteiset käyttösäännöt, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti tulee vastaan erilaisia toimintatapoja. Näin on jo yhden kaupungin sisällä,  joten voi vain kuvitella kuinka paljon variaatioita on kaikkinensa, kun lasketaan yhteen Espoo, Helsinki, Vantaa ja Kauniainen.

Tieto kulkee huonosti (Tiedotus epäonnistuu aina, paitsi sattumalta, näin muistaakseni Osmo Wiio) ja Helmet-kirjastojen (kaupunkien) välillä tieto useimmiten noudattaa tätä lakia. Ei kaikessa, teknisistä ongelmista tiedottaminen on hyvää, mutta asiat jotka eivät suoranaisesti liity kirjastojärjestelmään, tuntuvat tulevan esille vain sattuman kautta.

Olisi mielenkiintoista astella asiakkaan saappaissa. Itselläni on vielä tunne, että Helmet on yhteinen verkkosivu, brändi, mutta jokaisella kaupungilla on oma kirjastonsa. Ainakin vielä....

Kirjasto - Lainasto - Tilasto?

Ensin kirjastossa oli kirjoja. Sitten tulivat lehdet, jossain vaiheessa musikkitallenteet ja elokuvatallenteet. Pohdin mitä kaikkea kirjastosta oikein voi lainata ja kysyn sitä Kirjastonhoitajalta (http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu). Mainio ja maksuton palvelu antaa vastaukseksi mm. seuraavia tuotteita: digiboxi, konsolipeli, erilaisia liikuntavälineitä ja Helsingissä, Pasilan kirjastossa voi lainata ompelukonetta. Tosin sitä ei saa kotiin, mutta sillä voi surrauttaa paikan päällä itselleen vaikka potkuhousut.

Jotkut asiakkaat ovat kaukaa viisaasti kutsuneetkin kirjatoa Lainastoksi, sana joka on jostain syystä ärsyttänyt minua kovasti. Mutta oikeassahan he ovat, enemmän kuin ennen. Ilmeisesti kirjasto tarjoaa sitä mitä veronmaksaja haluaa. Välillä tosin kuulee mutinaa, että kaikenlaista sitä hankitaan, entä ne kirjat? Muistaakseni tosin ainakin yhdessä, liikuntavälineitä lainaavassa kirjastossa välineet olivat liikuntatoimen omaisuutta, joten niihin ei käytetty kirjastomäärärahoja. Kai?
Eli Lainasto on sitten kai ihan sopiva sana?

Nykyisin kirjastoihin halutaan lisää tilaa, olemiseen, kokemiseen ja tekemiseen. Ja mikäs siinä jos asiakkaat sitä haluavat. Veronmaksajat ovat kuitenkin se meidän olemassaolon edellytys. Tilastointi ei vain taida pysyä tässä asiassa perässä. Perinteisesti kirjastotilastot ovat mitanneet lainamääriä, ja auta armias jos ne laskevat! Ja tietysti kävijätilastot ovat myös tärkeitä, mutta pelkkä kävijätilasto ei kerro paljoakaan. Yhdellä käynnillä ehtii tehdä paljon, lukea, silmäillä, kokea ja vain olla jos siltä tuntuu.

Jos kaikilla ei ole tilaa, niin sitten kai kirjasto voi tarjoa tilaa? Olla Tilasto?

Voisinpa melkein väittää, että kirjastolla on merkittävä rooli mielenterveystyön saralla. Kirjasto on paikka myös niitä varten, joilla ei ole omaa kirjaa, ei kirjahyllyä, sohvaa tai edes kattoa. Tällaiselle henkilölle kirjasto on varmasti huomattavasti merkittävämpi paikka kuin hänen antamansa tilastonumero.

Kirjoja vai tilaa?

Mututuntumalla voi sanoa, että tilan määrä suhteessa kirjoihin on kasvanut. Onko nykyaikainen kirjasto sitten Tilasto? Sanat muokkaavat todellisuutta. Toisinaan käy niin, että sanojen alkuperäinen merkitys unohtuu. Google on synonyymi hakukoneelle. Ehkä jossain vaiheessa kirjasto sanana on menettänyt nykyisen merkityksensä? Ja silloin kirjasto on synonyymi.... Mille?